Älä onnu

Vanha mies ja kävelykeppi.

Muutama viikko sitten kerroin, miten oman tekstin laatua voi parantaa merkittävästi jo puuttumalla yhteen ainoaan ongelmaan, nimittäin substantiivitautiin. Tänään vuorossa on toinen yleinen ongelma: ontuvat rinnastukset, jotka voivat tehdä tekstistä kömpelöä. Tämän tyylivirheen korjaaminen ei edellytä niinkään nippelitietoa kielestä kuin loogista ajattelua.

Rinnastus tarkoittaa, että virkkeen osat esitetään keskenään samanarvoisina. Se voi tapahtua rinnastuskonjunktiolla, kuten vaikkapa ja, tai tai vai – tulin juuri rinnastaneeksi kolme rinnastuskonjunktiota! Jos rinnastettavia asioita on useampia, niistä voi tehdä listan, jonka jäsenet erotetaan toisistaan pilkuilla:

Rakastan pizzaa, jäätelöä, sipsejä ja suklaata.

Myös ranskalaisia viivoja tai luetelmamerkkejä voi käyttää:

Pizzataikinaan tarvitaan

– laadukkaita vehnäjauhoja
– oliiviöljyä
– vettä
– suolaa
– hiivaa.

Jos ihmisen toinen jalka on huomattavasti pidempi kuin toinen, tasapaino on pielessä ja hän ontuu. Samoin rinnastukset ontuvat silloin, kun rinnastettavat asiat eivät ole keskenään tasapainossa.

Sivulauseita voi rinnastaa keskenään, lauseenvastikkeita keskenään, substantiiveja keskenään, verbejä keskenään ja niin edelleen – mutta näitä ei kannata mennä sekoittamaan miten sattuu.

Melko yleinen ongelma on se, että substantiiveja yritetään rinnastaa sivulauseiden kanssa.

Tämä voi johtua kiireestä tai ettei kirjoittaja ole kovin kokenut.

Asian korjaaminen on harvinaisen helppoa – riittää, kun lisää sivulauseen eteen sanan se:

Tämä voi johtua kiireestä tai siitä, ettei kirjoittaja ole kovin kokenut.

Jos verbejä rinnastetaan, pitäisi olla tarkkana sen suhteen, mitä sijamuotoa ne vaativat seurassaan olevilta sanoilta.

En pitänyt mutten vihannutkaan häntä.

Yllö oleva virke ei toimi, koska sanotaan pitää hänestä mutta vihata häntä. Asia on korjattava liittämällä hän-sana oikeassa taivutusmuodossaan myös pitää-verbin perään:

En pitänyt hänestä, mutten vihannutkaan häntä.

Yhdyssanojen ja sanaliittojen rinnastaminen ei oikein toimi:

Pikku-Kalle pitää erityisesti sinisistä ja pakettiautoista.

Rakenteellinen tasapaino ei vielä riitä. Rinnastettavien asioiden pitäisi olla vertailukelpoisia myös merkitykseltään, eli luokittelun pitäisi olla johdonmukaista. Suorasanaisessa asiatekstissä ei välttämättä kannata sanoa:

Yllämme oli bikinit ja pilvetön taivas.

Puhutaan tuskan kokemisesta ja verkkojen kokemisesta, mutta todennäköisesti kuulijat hämmentyvät, jos joku kertoo:

Viikonloppuna koin tuskaa ja verkkoja.

Taitava kielenkäyttäjä voi tietysti hullutella ontuvilla rinnastuksilla vaikkapa pakinatekstissä, ja mikseipä niillä voisi leikitellä myös laulujen sanoituksissa tai runoissa.

Kun rinnastat asioita esimerkiksi käyttämällä sanaa ja tai kirjoittamalla luetteloita, mieti, onko rinnastus tasapainoinen. Ovatko rinnastettavat asiat rakenteeltaan ja merkitykseltään samanarvoisia? Aika pitkälle pääsee ihan tavallisella loogisella ajattelulla.

Myös ontuvat rinnastukset kuuluvat niihin asioihin, joihin Pilkuttajan tekstinhuoltopalvelu puuttuu. Jos haluat ammattilaisen apua tekstisi viimeistelyyn, lue lisää ja ota yhteyttä!

Avainsanat:

1 kommentti artikkeliin “Älä onnu”

  1. Paluuviite: Kohtuus kaikessa – myös passiivin käytössä | Pilkuttaja

Kommentoi