fbpx
Siirry suoraan sisältöön

Erään käännöksen anatomia

Kirjoituskone ja kahvikuppi.

Kesäkuussa kerroin tässä blogissa, että kääntäjän työ on joskus yllättävän monipuolista puuhaa. Nyt avaan tapausesimerkin kautta hieman tarkemmin sitä, millaista kääntäminen voi käytännössä olla. Kerron pitkähköstä tekstistä, jonka käänsin ruotsista suomeen ja joka esitteli matkailu- ja lomanviettomahdollisuuksia Ruotsissa.

Aika usein kääntäjän on oltava tarkkana, jottei tekstin sisältö vahingossakaan muuttuisi. Joskus käännöksen tilaaja kuitenkin suorastaan toivoo muutoksia. Tässä tapauksessa tekstin ruotsinkielinen versio oli suunnattu ruotsalaisille, joille matkailu Ruotsissa on kotimaanmatkailua. Niissä kohdissa, joissa alkutekstissä viitattiin kotimaahan ja kotimaanmatkailuun, suomenkielisessä versiossa oli luonnollisesti puhuttava naapurimaasta ja ulkomaanmatkailusta.

Otin kohdeyleisön huomioon myös lisäämällä tekstiin joitakin tarkennuksia. Esimerkiksi ruotsalaisten julkkisten nimet ovat useimmille ruotsalaisille selittämättäkin tuttuja, mutta suomalaiselle lukijalle on todennäköisesti hyödyksi, jos henkilön nimen eteen lisätään vaikkapa ”laulaja” tai ”näyttelijä”.

Äkkipäätään voisi kuvitella, ettei ruotsista suomeen käännettäessä ole tarpeen tehdä mittayksikkömuunnoksia, mutta itse asiassa tässä tapauksessa minun oli harjoitettava jonkin verran yksinkertaista matematiikkaa. Ruotsalaiset käyttävät melko paljon sanaa mil, jonka sanakirjavastine on peninkulma ja joka tarkoittaa käytännössä kymmentä kilometriä. Niinpä esimerkiksi cirka 1,5 mil kääntyi muotoon viitisentoista kilometriä.

Tekstin pääasiallinen aihepiiri oli lomailu ja matkailu, mutta siinä oli myös paljon erilaisten erikoisalojen sanastoa – voihan lomailija päätyä vaikkapa kauneushoitolaan, melontaretkelle tai rapusafarille. Sanakirjasta ei välttämättä ole paljoakaan apua erikoisalojen sanaston kääntämisessä. Usein etsin aiheesta tietoa ensin ruotsiksi, jotta saisin selville, mistä oikein oli kysymys, ja sitten suomeksi, jotta löytäisin oikeat käännösvastineet. Välillä pyysin neuvoja ja mielipiteitä myös läheisiltäni.

Jotkin sanat ja ilmaukset olivat monitulkintaisia, eikä oikea tulkinta aina selvinnyt pelkästään tekstiyhteyden avulla. Sain nähtäväkseni julkaisuun liittyvät kuvat, mutta nekään eivät kertoneet kaikkea. Niinpä työpäiviini kuului myös virtuaalimatkailua esimerkiksi hotellien nettisivuilla ja Google Mapsissa tutkimassa erilaisten alueiden maantiedettä.

Asiatekstikääntäjä ei useinkaan pääse irrottelemaan. Kun kääntää tutkimuslomaketta tai tietosuojaselostetta, tärkeintä on tarkkuus, ei se, sanotaanko asiat kauniisti tai hauskasti – yleensä alkutekstikään ei ole erityisen kaunis tai hauska. Tämä teksti oli kuitenkin tyyliltään sellainen, että pääsin käyttämään luovuutta tavallista enemmän. Se olikin mielestäni yksi urakan parhaista puolista.

Monissa otsikoissa ja kuvateksteissä oli leikitelty alkusoinnuilla, ja pyrin säilyttämään alkusoinnut käännöksessä silloinkin, kun se edellytti sanojen kääntämistä hieman ”väärin”. Esimerkiksi skön tarkoittaa sanakirjan mukaan muun muassa kaunista, ihanaa, miellyttävää ja leppoisaa, mutta eräässä kuvatekstissä käänsin sen sanalla suloinen, jotta alkusointu säilyisi. Tekstissä oli myös sanaleikkejä ja siteerauksia laulunsanoista. Nekin käänsin luovalla otteella, en sanasta sanaan.

Usein on hyvä olla tarkkana siitä, että kääntää saman sanan samassa asiayhteydessä aina samalla tavalla. Tässäkin tekstissä pyrin siihen esimerkiksi erikoisalojen sanaston kanssa. Adjektiivien kanssa sen sijaan tavoittelin melkeinpä päinvastaista lopputulosta. Aika monille adjektiiveille on sanakirjoissa pitkät listat käännösvastineita, ja totesin, että tässä tapauksessa teksti on miellyttävämpää luettavaa, jos pyrin käyttämään adjektiiveja mahdollisimman vaihtelevasti.

Innostun helposti uusista asioista, ja uuden urakan alkaessa en malta odottaa, että pääsen käsiksi työhön. Näin oli tässäkin tapauksessa. Alkuvaiheessa työ yleensä etenee nopeasti, koska en jää pohtimaan vaikeita kohtia kovin pitkäksi aikaa vaan jätän ne takaraivoon hautumaan ja jatkan eteenpäin. Hitaammaksi tahti käy siinä vaiheessa, kun on aika täydentää aukkokohtia. Välillä asioiden tutkiminen ja selvittäminen on hauskaa ja jännittävää, mutta epätoivokin saattaa iskeä jossain vaiheessa: vielä näin monta ongelmaa ratkaistavana – mistä ihmeestä minä kaivan vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin?

Kun päivät ja viikot kuluvat, työ alkaa yleensä puuduttaa ja omalle tekstille alkaa tulla sokeaksi. Siinä vaiheessa on eduksi, jos pystyy siirtämään urakan hetkeksi syrjään ja tekemään välillä jotain toista projektia. Tässä tapauksessa aikataulu oli sen verran väljä, että paussin pitäminen oli mahdollista. Luovan tauon jälkeen ikään kuin näin tekstin uusin silmin ja oli helpompaa jatkaa sen hiomista niin, että se olisi mahdollisimman sulavaa ja sujuvaa suomea. Viimeisen silauksen tekstille annoin taiton jälkeen, kun se tuli minulle oikolukuun viimeisten virheiden korjaamista varten.

Tämä urakka oli tavallista jännittävämpi, koska sen tilannut yritys oli minulle uusi asiakas. Yhteistyö heidän kanssaan sujui todella mukavasti, ja he olivat työhöni todella tyytyväisiä. Hyvän palautteen saaminen tuntuu aina ihanalta. Kaikkein paras hetki koko prosessin aikana oli kuitenkin se, kun lopulta pitelin valmista julkaisua kädessäni. Siinä se nyt oli – ja enimmäkseen sen kääntäminen oli ollut todella hauskaa!

Avainsanat:

3 kommenttia artikkeliin “Erään käännöksen anatomia”

  1. Ihanaa kuulla ammattitaitoisen ammattilaisen kommentteja kääntämisestä!

    Niin usein ajatellaan, että se on vain sanasta sanaan kääntämistä ja helppoa. Yksikin firma etsi kääntäjiä, ja valintakriteerinä oli tekstin kirjoittamisen nopeus. Jumala kieltää (alkup. God forbid), mitä siitäkin syntyy…. (noin tuo fraasi oli käännetty)

  2. Paljon kiitoksia kommentista! 🙂 Minulla on kyllä aika nopeat näpit, ja onhan niistä tässä työssä oma hyötynsä. Mutta jos hyvää jälkeä haluaa saada aikaiseksi, välillä pitää osata pysähtyä joko tutkimaan ja selvittelemään asioita tai sitten ihan vain miettimään. Nykyään törmää valitettavan usein luokattoman huonoihin käännöksiin, mutta toisaalta tosi usein sekä faktaa että fiktiota lukiessani myös ilahdun siitä, miten hyvää työtä kääntäjä on tehnyt.

    Tiia / Pilkuttaja

  3. Paluuviite: Pilkunviilaajan periaatteita - Pilkuttaja

Kommentoi