Graduntekijän kymmenen käskyä, osa 1

Opiskelija etsii kirjoista tietoa graduun.

Gradu on melkoinen urakka, mutta siitä on täysin mahdollista selvitä kunnialla! Itse olen sekä tehnyt yhden itse että auttanut monia opiskelijoita gradun kieliasun viimeistelemisessä.

Tänään annan viisi vinkkiä, jotka liittyvät teknisiin yksityiskohtiin. Niistä on hyötyä etenkin urakan alkutaipaleella. Torstaina 1.4. ilmestyvässä artikkelissa kerron, millä konsteilla gradun kieliasusta saa mahdollisimman hyvän. Vinkit perustuvat hyvin pitkälti niihin havaintoihin, joita olen tehnyt työssäni.

Tiedekunta tai laitos on yleensä laatinut graduntekoa varten kattavan ohjeistuksen. Siihen kannattaa perehtyä jo ennen työn aloittamista, ja siihen on hyvä palata myös työn edetessä. Yleensä on nimittäin paljon helpompaa tehdä asiat kerralla oikein kuin korjailla niitä jälkikäteen.

Graduntekijän kannattaa ehdottomasti perehtyä Wordin tyylien käyttöön. Se helpottaa huomattavasti gradun ulkoasun muokkaamista. Lisäksi sen ansiosta on helppoa luoda sisällysluettelo ja päivittää sitä tarvittaessa. (Lue lisää: Ota Wordin tyylit haltuun.)

Wordin oikoluku ei ole täydellinen ratkaisu. Se ei huomaa kaikkia virheitä, ja toisaalta se saattaa joskus huomautella sellaisistakin asioista, jotka eivät ole virheitä ollenkaan. Siitä on silti todennäköisesti enemmän hyötyä kuin haittaa. Siksi sitä kannattaa hyödyntää sekä kirjoitus- että viimeistelyvaiheessa. (Lue lisää: Wordin oikoluku – uhka vai mahdollisuus?)

Tietokoneilla on valitettavan usein tapana hajota juuri silloin, kun niitä eniten tarvittaisiin! Siksi kannattaa pitää huolta varmuuskopioinnista. Gradusta olisi hyvä olla vähintään yksi varmuuskopio jossain muualla kuin tietokoneella.

Varmuuskopioita on hyvä tehdä säännöllisin väliajoin, vaikka joka päivä. Jos haluat säilyttää varmuuskopioita myös vanhemmista versioista, tiedostot kannattaa nimetä niin, että sinun on helppo löytää haluamasi versio.

Pilvipalvelut ovat kätevä vaihtoehto varmuuskopiointiin. On jopa olemassa palveluita, jotka luovat kaikista tietokoneella olevista tiedostoista automaattisen varmuuskopion halutuin väliajoin. Niiden ansiosta huonomuistinenkin graduntekijä voi olla rauhallisin mielin.

Tieteellisessä tekstissä on tärkeää, että lukija tietää, mistä ajatukset ovat peräisin. Siksi lähdeviitteiden on oltava kunnossa. Lähdeviitteitä käytetään sekä silloin, kun lainataan suoraan toisen kirjoittamaa tekstiä, että silloin, kun viitataan jonkun toisen esittämiin ajatuksiin.

Monilla tieteenaloilla lähdeviitteet merkitään muun tekstin sekaan. Silloin suluissa annetaan teoksen kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja mahdollisesti sivut, joihin viitataan. Toisilla aloilla käytetään alaviitteitä. Tarkista tiedekuntasi ohjeistuksesta, miltä viittausten tulisi näyttää.

Lähdeviitteet kannattaa ehdottomasti merkitä tekstiin jo kirjoittaessa. Jälkikäteen on aika ikävää yrittää muistella, mitä lähdettä on missäkin kohdassa käyttänyt. Helpoimmalla pääsee, jos myöskin muotoilee lähdeviitteet oikein jo gradua kirjoittaessa.

Gradut noudattavat usein rakenteeltaan suhteellisen vakiintunutta kaavaa, esimerkiksi seuraavanlaista:

  1. Johdanto: Mitä gradu käsittelee? Miksi aihe on tärkeä? Mikä on tutkimuskysymys?
  2. Teoria: Mitkä ovat gradun tärkeimmät käsitteet? Mitä tutkimustietoa aiheesta on jo entisestään?
  3. Metodit: Mitä tutkimusmenetelmiä on käytetty ja miksi? Mikä on valittu tutkimuksen kohteeksi ja miksi?
  4. Analyysi: Miten aineisto on analysoitu? Millaisia vastauksia analyysi antaa tutkimuskysymyksiin?
  5. Pohdinta: Mitä uutta tietoa tutkimus antaa? Tukevatko tulokset aikaisempaa tutkimusta, vai ovatko ne ristiriidassa sen kanssa?
  6. Johtopäätökset: Mitä johtopäätöksiä tutkimuksesta voi tehdä? Miten tutkimusta voisi jatkaa?

Pidemmät pääluvut jakautuvat yleensä alalukuihin. Tiedekuntasi graduohjeesta saat todennäköisesti lisätietoa myös tästä asiasta, esimerkiksi lukujen ja alalukujen otsikoinnista, siitä, mikä on luvulle ja alaluvulle sopiva pituus, ja siitä, kuinka monta alatasoa on vielä kohtuullisuuden rajoissa.

Lisäksi teksti tietysti jakautuu vielä pienempiin yksiköihin: kappaleisiin ja virkkeisiin. Yleensä yhdessä kappaleessa tulisi käsitellä vain yhtä asiaa. Jos jokin kappale näyttää kovin pitkältä, pohdi, voisiko sen jakaa useampaan osaan.

Virkkeellä tarkoitetaan kokonaisuutta, joka päättyy pisteeseen. Pitkät virkkeet tekevät tekstistä vaikeasti ymmärrettävää. Yleensä virkkeessä ei pitäisi olla enempää kuin kaksi tai kolme lausetta, eikä se mielellään saisi olla yli kolme riviä pitkä. Älä epäröi pätkiä pitkiä virkkeitä pienempiin osiin. Lauseenvastikkeita ja erilaisia määritteitäkään ei kannata ketjuttaa loputtomiin. (Lue lisää: Yksinkertainen on kaunista.)

Tämä oli ensimmäinen osa kymmenestä käskystä graduntekijälle. Toinen osa ilmestyy tässä blogissa torstaina 1.4. Siinä keskityn erityisesti tekstin tyyliin ja ymmärrettävyyteen.

Jos aihe kiinnostaa, pysy kanavalla!

1 kommentti artikkeliin “Graduntekijän kymmenen käskyä, osa 1”

  1. Paluuviite: Graduntekijän kymmenen käskyä, osa 2 | Pilkuttaja

Kommentoi