Hei, me käännetään!

Kääntäminen on mielestäni aina mielenkiintoista työtä – siinä saa käyttää luovuuttaan ja ongelmanratkaisukykyjään ja sitä tehdessään pääsee usein tutustumaan mielenkiintoisiin aiheisiin. Silloin tällöin se on kuitenkin vielä hieman tavallistakin jännittävämpää. Tänään luvassa on pieni kurkistus siihen, mitä kaikkea kääntäjä välillä päätyy tekemään ja miksi.

Mitä kääntäminen oikeastaan on?

Kääntäminen on ajatusten välittämistä kieleltä toiselle. Kääntäjän on todella tärkeää osata hyvin sekä lähde- että kohdekieltä. Ei ole mahdollista välittää tekstin sisältöä toiselle kielelle, jos ei ensin ymmärrä tekstiä kunnolla. Lisäksi on tiedettävä, miten asia ilmaistaan kohdekielellä luontevasti.

Eikö sanakirja riitä?

Hyvä sanakirja on tietysti kääntäjän paras kaveri. Monestakin syystä tietoa on kuitenkin osattava hakea muualtakin.

Yllättävän usein vastaan tulee sanoja, joita sanakirja ei tunne. Joskus ongelmallisen sanan merkitys selviää helpostikin – Google löytää luotettavalta vaikuttavan nettisivun, jolla sana on selitetty selvästi ja kenties hyvinkin perusteellisesti. Jos suoraa selitystä ei löydy, sanan merkityksen saattaa pystyä päättelemään tutkimalla, millaisissa asiayhteyksissä sitä käytetään. Sanan ymmärtäminen ei kuitenkaan vielä riitä, vaan on myös saatava selville, miten se sanotaan toisella kielellä. Oikeaan käännösvastineeseen saattaa törmätä etsimällä aiheesta tietoa myös kohdekielellä. Joskus on pyydettävä apua joltakulta, jolla on työnsä tai harrastuksensa puolesta tietoa aihepiiristä. Onnea on laaja tuttavapiiri, jolla on monipuoliset kiinnostuksenkohteet!

Joillekin sanoille vastineita on tarjolla vähän liikaakin. Esimerkiksi ruotsin fin voidaan WSOY:n ruotsi–suomi-suursanakirjan mukaan kääntää muun muassa sanoilla hieno, laadukas, mainio, erinomainen, taitava, hienotunteinen, ohut, terävä, tyylikäs ja vähäinen. Vaikka eri käännösvastineet ovat usein keskenään lähes synonyymejä, niillä voi olla vivahde- ja merkityseroja eikä niistä siksi välttämättä voi valita täysin vapaasti. Jos tulee valinneeksi vaihtoehdon, joka ei oikeasti sovi asiayhteyteen, käännös voi kuulostaa oudolta tai jopa välittää alkutekstin ajatuksen väärin. Siksi on pysähdyttävä pohtimaan, mitä tekstissä oikeastaan halutaan sanoa. Joskus se käy ilmi tekstiyhteydestä, joskus on hankittava lisätietoa. Lisäksi saattaa olla tarpeen tutkia, mitä sanakirjan tarjoamat eri vaihtoehdot tarkalleen ottaen tarkoittavat, millaisissa asiayhteyksissä niitä käytetään ja millaisia mielikuvia niihin mahdollisesti liittyy.

Yksi ongelma, johon sanakirja ei valitettavasti auta, on se, että sanojen merkitysalueet vaihtelevat eri kielissä. Suomessa isoäiti tarkoittaa sekä äidin että isän äitiä, mutta ruotsissa on erikseen sanat mormor ja farmor. Niinpä jos kääntää suomesta ruotsiin tekstiä, jossa puhutaan vaikkapa Iivo Niskasen isoäidistä, on selvitettävä, tarkoitetaanko hänen isänsä vai äitinsä äitiä. Joskus tällaiset yksityiskohdat käyvät ilmi tekstistä, mutta toisinaan vaaditaan lisätutkimusta.

Mitä kikkoja kääntäjällä on hihassaan?

Nykyään tiedon hakeminen on onneksi todella helppoa. Netissä on tarjolla tietoa lähestulkoon mistä hyvänsä – saksofonien anatomiasta, ruotsalaisten säästöhenkivakuutusten ehdoista tai vaikkapa erilaisista suotyypeistä ja niiden kasvillisuudesta. Valitettavasti en onnistunut löytämään sellaista Sarajevon karttaa, josta olisi käynyt ilmi, mikä erään kadun serbokroaatinkielinen nimi oli vuonna 1914, mutta sekään kysymys ei loppujen lopuksi jäänyt vastausta vaille.

Aina kääntäminen ei ole pelkästään tietokoneen ruudun tuijottamista ja sormijumppaa näppäimistöllä – joskus kääntäjä pääsee jumppaamaan vähän muutenkin. Erääseen kääntämääni tekstiin sisältyi venyttelyohjeita, jotka tuntuivat välillä vähän epäselviltä. Niinpä testailin venytyksiä itse – jos sain venytyksen tuntumaan oikeassa kohdassa, tiesin, että olin ymmärtänyt ohjeet oikein!

Välillä kääntäjä saattaa päästä lepuuttamaan sormiaan ja vaikkapa kuuntelemaan musiikkia tai katselemaan videoita. Eräässä kääntämässäni tekstissä kuvailtiin monia eri musiikkikappaleita, ja varmistuakseni siitä, että olin ymmärtänyt kuvaukset oikein, käytin ison osan yhdestä työpäivästä musiikin kuuntelemiseen. Toista tekstiä työstäessäni taas etsin käsiini muun muassa erään Piukat paikat -elokuvan kohtauksen selvittääkseni, mitä käytännössä tarkoittaa, että Marilyn ”kulkee junan ohi” (kävi ilmi, että hän käveli junan viertä asemalaituria pitkin), ja Whitesnaken Here I Go Again -musiikkivideon nähdäkseni, millaisessa asussa Tawny Kitaen oikeastaan tanssii auton konepellillä (ruotsinkielinen sana olisi voinut tarkoittaa myös yöpaitaa, mutta tässä tapauksessa ”aamutakki” oli oikea vaihtoehto).

Pysy kanavalla!

Seuraavassa postauksessa kerron eräästä pidemmästä tekstistä, jonka kerran käänsin, ja siitä, mitä kaikkea urakan eri vaiheissa oli otettava huomioon ja millaisiin aihepiireihin pääsin sen parissa sukeltamaan.