Helpotuksen huokaus

  • tehnyt
Kahvipannu ja kahvikuppi

Tänä vuonna tässä blogissa on viilattu pilkkua urakalla. On pohdittu relatiivilauseiden sudenkuoppia, lauseenvastikkeiden liikakäyttöön liittyviä ongelmia ja sitä, missä se pilkun paikka oikeastaan on. Kiitos siitä, että olette olleet mukana!

Vuoden viimeisessä blogikirjoituksessa luvassa on kuitenkin muutama lohdutuksen sana niille, joiden mielestä oikeinkirjoitus- ja kielioppisääntöjen viidakko tuntuu toisinaan uuvuttavalta tai suorastaan pelottavalta. Nyt on aika huokaista helpotuksesta!

Maailmaan mahtuu monenlaisia tekstejä. On kirjoja ja lehtiä, joilla on miljoonia lukijoita. Jotkin tekstit jäävät elämään sadoiksi tai jopa tuhansiksi vuosiksi. Toisaalta on pikaisesti kaupan kassajonossa kirjoitettuja Whatsapp-viestejä, jotka luetaan nopeasti ja unohdetaan aivan yhtä nopeasti. Joissain palveluissa viestit jopa katoavat automaattisesti, kun vastaanottaja on lukenut ne.

Arkijärkikin sanoo, ettei kaikkiin teksteihin kannata uhrata yhtä paljon aikaa. Älä siis ajattele, että sinun on kirjoitettava sataprosenttisen virheetöntä suomen kieltä aina ja kaikkialla. Valitse taistelusi!

(Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kuitenkin sanoa, että vaikka olisi kuinka kiire, ne Whatsapp-viestitkin kannattaa silmäillä läpi ennen lähettämistä – automaattisella tekstinkorjauksella tuntuu valitettavan usein olevan asioista ihan oma näkemyksensä!)

Täydellisyyden saavuttaminen on mahdollista harvoin, jos koskaan. Se pätee myös pilkunviilaukseen. Minullekin sattuu virheitä – osa pieniä ja harmittomia, osa valitettavan noloja. Sama pätee ammattitovereihini. Ei siis kannata olla turhan huolissaan pikkuvirheistä, sillä niitä sattuu aivan jokaiselle!

Tänäkin vuonna olen päässyt auttamaan monien väitöskirjojen ja tieteellisten artikkelien viimeistelemisessä. Niiden kirjoittajat ovat älykkäitä ja koulutettuja ihmisiä, ja heillä on omalta alaltaan niin paljon asiantuntemusta, että välillä minua ihan hirvittää. Osalle teksteistä on riittänyt suhteellisen kevyt käsittely, osaan olen tehnyt paljonkin korjausehdotuksia. Oman kokemukseni perusteella sanoisin, ettei oikeinkirjoitussääntöjen osaaminen tai osaamattomuus välttämättä ole kovinkaan vahvassa yhteydessä ihmisen muuhun kyvykkyyteen.

Toki on todettava, että tästä huolimatta moni tekee päätelmiä kirjoittajan pätevyydestä ja luotettavuudesta nimenomaan tekstin kieliasun perusteella – joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Siksi joissain tapauksissa voi olla fiksua ulkoistaa kieliasun viimeisteleminen ammattilaiselle.

Joskus virheet tekevät tekstistä vaikeasti ymmärrettävää tai johtavat outoihin väärinymmärryksiin. Aika usein kuitenkin pilkun paikka on kokonaisuuden kannalta suhteellisen merkityksetön asia. Joskus kieliopillisesti vähän väärä vaihtoehto saattaa jopa olla helpommin ymmärrettävä kuin oikea!

Useimmiten lukija on täysin tyytyväinen, kunhan vain löytää tekstistä haluamansa tiedon suhteellisen helposti. Älä siis stressaa liikaa pienistä yksityiskohdista äläkä jumitu miettimään niitä, vaan keskity siihen, että kokonaisuus on selkeä.

Sääntöjä on paljon ja poikkeuksia riittää. Onneksi kaikkea ei tarvitse osata ulkoa – en minäkään osaa! Parhaat kaverini kielenhuoltotyössä ovat Kielitoimiston sanakirja ja Kielitoimiston ohjepankki. Sanakirjan puoleen käännyn silloin, kun en ole varma siitä, miten jokin sana kirjoitetaan tai miten sitä taivutetaan. Ohjepankista tarkistelen muun muassa alkukirjainsääntöjä.

Kaksi silmäparia on parempi kuin yksi, joten kaverin mielipiteen kysyminen on usein hyvä idea. Hän saattaa huomata sellaiset kirjoitusvirheet, jotka ovat päässeet läpi omasta seulasta, ja hän voi myös antaa palautetta tekstin yleisestä ymmärrettävyydestä. Tärkeimmät tekstit voi lähettää ammattilaisen käsittelyyn.

Seikkailu pilkunviilauksen ihmeellisessä maailmassa jatkuu torstaina 13.1.2022. Tavataan taas silloin!

Kommentoi