Miten suomen kieli on muuttunut? 1) Sanasto

Kirjakäärö ja sulkakynä.

Tämä artikkeli aloittaa kolmiosaisen sarjan, jossa kerron, miten suomen kieli on muuttunut aikojen saatossa. Tänään aiheena on sanaston muuttuminen – tämän ilmiön varmasti jokainen meistä on elinaikanaan havainnut useaan otteeseen. Seuraavalla kerralla vuorossa on hitaampi prosessi, nimittäin kielioppiin liittyvät muutokset. Artikkelisarjan viimeinen osa käsittelee sitä, miten äänteet muuttuvat.

Ensin kerron, miksi sanasto muuttuu ja miten se tapahtuu. Sen jälkeen kerron lyhyesti, mitä vanhat lainasanat kertovat suomen puhujien historiasta. Lopuksi pistäydymme 1800-luvulla, joka oli suomen kielen sanaston kehittymisen kannalta poikkeuksellista aikaa.

On helppoa ymmärtää, että sanasto muuttuu, koska maailmakin muuttuu. Uusille asioille ja ilmiöille on saatava nimi, jotta niistä voidaan puhua. Esimerkiksi tietotekniikan kehittymisen myötä koteihin ja työpaikoille on tullut paljon kaikenlaisia laitteita, jotka on pitänyt nimetä – tietokoneita, tulostimia ja modeemeja. Toisaalta joistain asioista ei enää ole tarvetta puhua, joten niihin liittyvät sanat poistuvat käytöstä ja niiden merkitys hiljalleen unohtuu. Kuinka moni esimerkiksi enää tietää, mikä on pohdin? (Jos haluat tietää, jatka lukemista – palaan asiaan hieman myöhemmin!)

Myös identiteettikysymykset vaikuttavat siihen, millaisia sanoja käytämme. Haluamme erottua toisista ihmisistä ja samastua toisiin. Esimerkiksi nuoret haluavat monesti tietoisesti käyttää erilaista kieltä kuin vanhempi sukupolvi, joten he vääntelevät ja kääntelevät sanoja innokkaasti. Vaikuttaa siltä, että useimmissa historian vaiheissa suomen puhujista on tuntunut hienolta käyttää vierasperäisiä sanoja, joten vieraista kielistä on lainailtu sanoja innokkaasti silloinkin, kun suomesta löytyisi jo hyvä vastine. Toisaalta ihmisillä näyttäisi myös tarve leikitellä kielellä ja keksiä uutta ihan vain huvinkin vuoksi.

Lainasanat. Lainasana tarkoittaa toisesta kielestä otettua sanaa. Todella suuri osa suomen sanoista on lainasanoja – jopa niin yleinen sana kuin äiti! Vanhat lainasanat ovat kuitenkin yleensä vuosisatojen ja -tuhansien aikana mukautuneet suomen kieleen niin hyvin, ettei niitä enää edes tunnista lainoiksi. Uudemmat lainasanat sen sijaan erottuvat helpommin joukosta – niissä voi olla vieraita kirjaimia (kuten sanassa banaani), tai ne saattavat taipua eri tavalla kuin pidempään kielessä olleet sanat (auto taipuu eri tavalla kuin mato).

Yhdyssanat. Yhdyssanassa kaksi erillistä sanaa liitetään yhteen. Tämä uusi yhdistelmä tarkoittaa usein jotain hieman muuta kuin osiensa summaa. Jotkin yhdyssanat ovat hyvin vanhoja, esimerkiksi maailma, jota useimmat meistä tuskin enää edes hahmottavat yhdyssanaksi. Yhdyssanoja syntyy lisää koko ajan. Osa sanoista jää pysyvään käyttöön, osa jää päiväperhosiksi.

Johtaminen. Sanojen johtaminen tarkoittaa, että jo olemassa olevista sanoista muodostetaan uusia sanoja johtimiksi kutsuttujen rakenneosasten avulla. Suomen kielessä on yli kaksisataa erilaista johdinta, joten johtamalla voidaan muodostaa uusia sanoja lähes loputtomasti. Jotkin johtimet, kuten tekijännimen –ja ja paikannimen -la ovat ikivanhoja.

Merkitysten muuttuminen. Monet nykyään abstraktit sanat, kuten harkita ja pohtia, ovat alun perin tarkoittaneet jotain konkreettista – harkitseminen naaraamista, pohtiminen viljan puhdistamista. (Aiemmin mainitsemani pohdin puolestaan on astia, jota ravistelemalla viljasta saatiin erotettua roskat.) Joskus sanan alkuperäinen merkitys on suppea mutta sanaa aletaan vähitellen käyttää laajemmassakin merkityksessä. Sanan kynä alkuperäinen merkitys on linnunsulan ruoto – se selittää, miksi puhumme kanan kynimisestä. Nykyään sitä kuitenkin käytetään mistä hyvänsä kirjoitusvälineestä. Sanoihin saattaa matkan varrella tarttua myös lisämerkityksiä: aika moni todennäköisesti pitää ämmää halventavana sanana, vaikka aiemmin se on tarkoittanut isoäitiä eikä siihen ole liittynyt mitään kielteistä arvolatausta.

Lyhentäminen. Kukapa jaksaisi puhua automobiileista, akkumulaattoreista ja alennusmyynneistä? Sanan lyhentäminen on näppärä keino helpottaa elämää hiukan. Monesti lyhenteillä on aluksi puhekielinen leima, mutta ajan myötä ne alkavat tuntua neutraalimmilta.

Kaikki suomen maanviljelyyn ja karjanhoitoon liittyvät sanat ovat lainasanoja. Siitä voidaan päätellä, että suomen varhaisimmat puhujat eivät elättäneet itseään maanviljelyllä ja karjanhoidolla vaan metsästämällä, kalastamalla ja keräilemällä. He oppivat maataloutta germaanisia ja balttilaisia kieliä puhuvilta kansoilta, ja siksi myös siihen liittyvä sanasto on lainaa näistä kielistä. Germaanisista kielistä ovat peräisin muun muassa aura, ruis ja kaura sekä lammas ja kana, balttilaisista kielistä puolestaan herne, ohra, härkä ja vuohi.

Toisenlaisesta kulttuurisesta muutoksesta – kristinuskon tulosta Suomeen – kertovat sellaiset sanat kuin luostari, munkki, paavi, pappi ja risti. Kolme ensimmäistä sanaa ovat tulleet suomeen ruotsin kautta, kaksi jälkimmäistä venäjän kautta. Itäiseen Suomeen kristinusko tuli nimittäin Venäjän suunnasta.

1800-luvulla Suomessa haluttiin päästä eroon ruotsin kielen ylivallasta. Suomea oli siihen mennessä käytetty melko harvoilla elämänalueilla. Nyt kuitenkin haluttiin pystyä käsittelemään suomeksi aihetta kuin aihetta, vaikkapa tiedettä ja kulttuuria. Siksi tarvittiin valtavasti uusia sanoja. Sanastoa kasvatettiin hyvin tietoisesti.

Kansallisuusaatteen takia suoria lainoja pyrittiin välttämään – suomen kielen haluttiin olevan mahdollisimman suomalaista! Vieraista kielistä otettiin kuitenkin mallia kääntämällä niissä esiintyviä yhdyssanoja ja sanaliittoja suomeksi. Näin syntyi niin sanottuja käännöslainoja. Esimerkiksi kirjapaino ja kysymysmerkki on käännetty suoraan ruotsin ja saksan vastaavista ilmaisuista.

Yhdyssanoja ja johtamista hyödynnettiin runsaasti 1800-luvulla, koska sillä tavalla pystyttiin luomaan paljon aidosti suomalaiselta kuulostavia sanoja. Silloin kehitettyjä johdoksia ovat esimerkiksi asteikko, ilmasto, seurue, uskomus, väite, havainto, soitin ja kodikas. 1800-luvulla luotuja yhdyssanoja puolestaan ovat muun muassa kansakoulu ja eduskunta.

Suomen yleiskieleen otettiin sanoja myös murteista. Usein niiden merkitystä muutettiin, jotta niitä voitaisiin käyttää, kun puhutaan modernin maailman uusista ilmiöistä. Sana tehdas on murteissa tarkoittanut esimerkiksi työmaata, mutta 1850-luvulla se otettiin kirjakieleen tarkoittamaan teollisuuslaitosta. Juna puolestaantarkoitti alun perin muun muassa jonoa.

Netistä ei valitettavasti löydy suomen kielen etymologisia sanakirjoja eli sanakirjoja, jotka kertoisivat sanojen alkuperästä. Jonkin verran tietoa aiheesta löytyy kuitenkin Kotuksen sivuilta. Lisäksi uudehko projekti nimeltä EVE esittelee suomen vanhimman sanaston historiaa. Kannattaa käydä kurkkaamassa, mitä näiltä sivuilta löytyy!

Tämän artikkelisarjan seuraava osa ilmestyy 22.7. Se käsittelee sitä, miten suomen kielen kielioppi on vuosisatojen ja -tuhansien varrella muuttunut. Pysy siis kanavalla!

2 kommenttia artikkeliin “Miten suomen kieli on muuttunut? 1) Sanasto”

  1. Paluuviite: Miten suomen kieli on muuttunut? 2) Rakenteet | Pilkuttaja

  2. Paluuviite: Miten suomen kieli on muuttunut? 3) Ääntäminen | Pilkuttaja

Kommentoi