Onko se niin vakavaa?

Mies syynää tietokoneen näyttöä suurennuslasilla.

Onko tosiaan niin tärkeää kirjoittaa pilkulleen kaikkien ohjeiden mukaista kieltä? Eikö olisi parempi jättää sijaa leikillisyydelle ja luovuudelle? Eikö kannattaisi keskittyä enemmän tekstin sisältöön kuin ulkoasuun? Ja eikö tiukka kirjakielisyys vie kaikkea iloa elämästä?

Kyllä ja ei. On tilanteita, joissa oikeinkirjoitukseen ja kielioppiin on syytä kiinnittää hyvinkin tarkkaa huomiota ja tekstin on hyvä noudattaa kirjakielen normeja. Mutta on myös tilanteita, joissa tyylin voi vaihtaa vapaampaan ja puhekielisempään eikä säännöillä ja pykälillä tarvitse vaivata päätään kohtuuttomasti.

Seuraavaksi esittelen kolme tilannetta, joissa kannattaa olla tarkkana.

Jos on tärkeää, että asia tulee ymmärretyksi oikein, on oltava erityisen tarkkana, ettei tekstiin pääse pujahtamaan virheitä. Esimerkiksi yrityksen sopimusehtojen on syytä olla yksiselitteiset. Verkkokaupan tuotekuvausten pitää kertoa tuotteesta oikein, jotta asiakas ei pety, kun postiluukusta kolahtaa jotain aivan muuta kuin hän uskoo tilanneensa.

Yksikin väärään paikkaan eksynyt välilyönti voi muuttaa merkityksen kokonaan: kylmähoito tulee joskus tarpeeseen, kylmä hoito tuskin kiinnostaa. Samoin yksi ainoa pilkku tai sen puute voi saada aikaan paljon pahaa. Klassinen esimerkki on tapaus Armoa ei, Siperiaan / Armoa, ei Siperiaan – pilkun paikka ratkaisee, päätyykö tuomittava Siperian aroille vai saako hän sittenkin jäädä koti-Suomeen.

Jos käy tuuri, lukija saattaa tietysti huomata, että kirjoittajalle on sattunut pieni virhe, ja pystyä päättelemään, mitä kirjoittaja oikeasti on halunnut sanoa. Joskus virhe jää kuitenkin lukijalta huomaamatta, ja silloin hänelle voi välittyä aivan väärä viesti. Äärimmäisissä tapauksissa virheet saattavat tehdä tekstistä jopa täysin lukukelvotonta.

Jos asia on iso ja vakava, huoliteltu kirjakieli on oikea valinta. Kun esimerkiksi graduntekijä välttää puhekielisyyksiä ja liian arkista tyyliä, hän osoittaa pitävänsä tutkimustaan vakavasti otettavana asiana ja saa myös gradun lukijan ottamaan sen tosissaan. Kapulakielisyyteen ei kuitenkaan kannata sortua, sillä se hankaloittaa tekstin ymmärtämistä.

Huoliteltu, asiallinen kieli osoittaa myös kunnioitusta asiakasta kohtaan: hautaustoimiston tuskin kannattaa kirjoittaa kovinkaan rennosti ja puhekielisesti, enkä kyllä voi suositella ilmauksen heittää veivinsä käyttämistä oikein minkään muunkaan alan yritykselle, ellei yrittäjä tietoisesti tavoittele tietynlaista imagoa ja ole aivan varma siitä, ettei oma asiakaskunta pane pahakseen.

Jos kirjoittaja haluaa antaa itsestään tai edustamastaan tahosta uskottavan ja asiantuntevan kuvan, on hyvä kiinnittää huomiota tekstin sujuvuuteen ja selkeyteen sekä huoliteltuun kieliasuun. Jos yrityksen nettisivut, esitteet ja somesisältö ovat hyvää kieltä, lukijalle tulee helposti se mielikuva, että yrityksessä on pätevää väkeä, joka osaa asiansa . Monen mielestä oikeakielisyys on parempi tae verkkokaupan luotettavuudesta kuin luottoluokitusmerkki!

Nykyään kaikki yritykset eivät viesti kirjakielellä. Sopiva tyyli riippuu yrityksen brändistä ja asiakaskunnasta. Mutta vaikka käyttäisikin rentoa, arkista kieltä, kannattaa varmistaa, että tekstiä on helppo ja mukava lukea ja ettei se sisällä esimerkiksi yhdyssanavirheitä.

Mitä epämuodollisempi teksti, sitä rennompi ote kirjoittajalla saa olla. Itse pyrin pitämään oikeinkirjoitussäännöistä kiinni kaikissa tilanteissa – esimerkiksi yhdyssanojen suhteen olen tarkkana aina ja kaikkialla. Silloin säännöt iskostuvat pääkoppaan eikä niitä enää tarvitse juuri miettiä. Myönnettäköön tosin, että vapaa-ajan viestinnässäni lipsun usein pilkkusäännöistä.

Kirjoitustyylini sen sijaan vaihtelee tilanteen mukaan. Mielestäni edes kielen ammattilaisen ei ole ollenkaan välttämätöntä eikä edes järkevää käyttää kirjakieltä kaikessa kirjallisessa viestinnässä, vaan monesti puhekielisempi tyyli on luontevampi valinta. Esimerkiksi WhatsApp-keskustelut ovat mielestäni lähempänä puhuttua keskustelua kuin perinteistä kirjoitettua viestintää, joten en arkaile kirjoittaa mun mielestä ja tuutko tänne.

Tekstin kohdeyleisö ja tarkoitus ratkaisevat sen, kuinka tarkkana kirjoittajan on oltava. Pikaisesti näpyteltävää viestiä, joka luetaan pikaisesti ja sitten unohdetaan, ei ole mahdollista eikä järkevää jäädä viilaamaan yhtä tarkasti kuin vaikkapa nettisivustoa, joka on tarkoitettu tuhansien potentiaalisten asiakkaiden luettavaksi, tai väitöskirjaa, jonka pitäisi osoittaa kirjoittajansa oppineisuus ja pätevyys.

Kaikkea kirjoitettua viestintää ei tarvitse hoitaa kirjakielellä, vaan välillä rennompi tyyli on paikallaan. Aina kannattaa tietysti pitää huolta siitä, että lukija kykenee ymmärtämään, mitä kirjoittaja on halunnut sanoa. Hyvä kieli ei ole pakkopaita, joka rajoittaa kirjoittajaa, vaan pikemminkin työkalu, jonka avulla viesti välittyy mahdollisimman selvästi ja joka myös auttaa kirjoittajaa antamaan itsestään hyvän kuvan. Viesti siis tilanteen mukaan – välillä rennosti ja stressaamatta, välillä vähän pilkkua viilaten – ja pyydä tarpeen tullen ammattilaista apuun!

2 kommenttia artikkeliin “Onko se niin vakavaa?”

  1. Paluuviite: Onko vain kirjakieli oikeaa suomea? – Pilkuttaja

  2. Paluuviite: Olenko huono ihminen, jos sanon ‘eli me mennään’? – Pilkuttaja

Kommentoi