Pilkut paikoilleen

Pilkun tehtävä on jaksottaa tekstiä ja auttaa lukijaa hahmottamaan tekstin rakennetta. Jos pilkut ovat suurin piirtein paikoillaan, tekstiä on helpompi lukea ja ymmärtää. Siksi pääsäännöt kannattaa opetella. Suomessa pilkkusäännöt ovat hieman erilaiset kuin muissa kielissä, joten vaikkapa englannista ei kannata ottaa mallia.

Pilkkuja käytetään suomen kielessä useisiin eri tarkoituksiin. Ensinnäkin niillä erotetaan lauseita toisistaan. Toisekseen niillä erotetaan luettelon osia ja rinnasteisia lauseenjäseniä. Kolmannekseen niillä erotetaan tarkennuksia ja lisäyksiä muusta tekstistä.

Tässä artikkelissa kerron ensimmäisestä käyttötarkoituksesta eli lauseiden erottamisesta toisestaan. Lyhyesti sanottuna pääsääntö on seuraava: lauseet erotetaan toisistaan pilkulla aina, paitsi jos niillä on jotain yhteistä. Artikkelissa selvennän asiaa ja annan myös esimerkkejä. Olen jonkin verran yksinkertaistanut asioita enkä mainitse kaikkia poikkeuksia, jottei artikkelista tulisi pitkä kuin nälkävuosi. Näillä säännöillä pääsee kuitenkin jo aika pitkälle.

Mitä tarkoittavat pää- ja sivulause?

Kuten sanottu, tämä artikkeli käsittelee lauseiden erottamista toisistaan pilkulla. Ennen kuin pääsemme itse asiaan, selitän ensin muutaman oleellisen käsitteen.

Virkkeellä tarkoitetaan kirjoitetun kielen kokonaisuutta, joka alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen, kysymysmerkkiin tai huutomerkkiin. Virkkeessä on vähintään yksi päälause. Sen lisäksi siinä voi olla muitakin päälauseita ja sivulauseita.

Päälauseella tarkoitetaan sellaista lausetta, joka voi muodostaa virkkeen ihan itsenäisesti.

Otin sateenvarjon mukaan.
Sinun kannattaisi kysyä häneltä asiasta.
Tässä on kissani Juppi.

Sivulauseella tarkoitetaan sellaista lausetta, joka täydentää tai selittää toista lausetta. Sivulauseita on kolmenlaisia:

1) Alistuskonjunktiolla alkava sivulause. Alistuskonjunktioita ovat esimerkiksi että, jotta, koska, kun ja vaikka.

Otin sateenvarjon mukaan, koska haluan varautua kaikkeen.

2) Kysyvä sivulause. Kysyvä sivulause alkaa joko kysymyssanalla tai sellaisella sanalla, johon on liitetty kysyvä liitepartikkeli –ko tai –kö.

Sinun kannattaisi kysyä häneltä, tuleeko hän.

3) Relatiivilause. Relatiivilause alkaa sanalla joka tai mikä tai jollain niiden taivutusmuodoista.

Tässä on kissani Juppi, joka on halunnut tavata sinut jo pitkään.

Nyt käsitteet päälause ja sivulause ovat toivottavasti selvät! Seuraavaksi kerron, miten pilkkuja käytetään 1) päälauseen ja sivulauseen välissä, 2) kahden päälauseen välissä ja 3) kahden sivulauseen välissä.

1) Päälause + sivulause

Päälause ja sivulause ovat kaksi aivan eri asiaa, joten tietyssä mielessä niillä ei ole mitään yhteistä. Niinpä niiden väliin tulee aina pilkku.

Päälause ja sivulause erotetaan pilkulla riippumatta siitä, kumpi tulee ensin, päälause vai sivulause.

Odota tässä, kunnes asia on selvä. (Päälause + sivulause.)
Jos tahdot, tuon sinulle kaupasta tummaa suklaata. (Sivulause + päälause.)

Joskus sivulause saatetaan upottaa päälauseen sisään. Tätä tyyliä kannattaa usein välttää, koska päälauseen katkaiseminen tekee asioista mutkikkaampia. Jos kuitenkin välttämättä haluaa upottaa sivulauseen päälauseen sisään, kannattaa muistaa, että sivulauseen molemmille puolille tulee pilkku.

Norsu, jota ihastelin eläintarhassa, oli kuulemma jo aika vanha.

2) Päälause + päälause

Kahden kokonaisen päälauseen väliin tulee pilkku, koska niillä ei ole mitään yhteistä.

Minä soitin harmonikkaa, ja lapset tanssivat iloisesti.

Jos päälauseilla on jokin yhteinen jäsen, pilkkua ei tule.

Yhteinen lauseenjäsen voi olla subjekti eli tekijä.

Oppilaat tutustuivat näyttelyyn ja kirjoittivat ahkerasti muistiinpanoja.
(Oppilaat tutustuivat näyttelyyn. + Oppilaat kirjoittivat ahkerasti muistiinpanoja.)

Se voi kuitenkin olla myös jotain ihan muuta, vaikkapa ajanmääre.

Sunnuntaina koko perhe laski mäkeä pulkalla ja lapset nauttivat kuumasta kaakaosta.
(Sunnuntaina koko perhe laski mäkeä pulkalla. + Sunnuntaina lapset nauttivat kuumasta kaakaosta.)

3) Sivulause + sivulause

Sivulauseet ovat keskenään alisteisia, jos toinen sivulause täydentää toista. Silloin niiden suhde on vähän samanlainen kuin päälauseen ja sivulauseen suhde. Ne ovat keskenään eritasoisia, eli voisi sanoa, että niillä ei ole mitään yhteistä. Siksi niiden väliin tulee pilkku.

Hän kysyi, olinko kuullut, että sisäänpääsymaksu maksoi viisi euroa.

Jos kaksi sivulausetta sen sijaan täydentää samaa päälausetta, ne ovat rinnasteisia. Niillä on selvästi jotain yhteistä: ne ovat molemmat kytköksissä samaan päälauseeseen. Siksi niiden väliin ei tule pilkkua.

Keitin kahvia, koska en ollut juonut mitään tuntikausiin ja olin kärttyisä.
(Keitin kahvia, koska en ollut juonut mitään tuntikausiin. + Keitin kahvia, koska olin kärttyisä.)

Kysyin, minne olemme lähdössä ja milloin se tapahtuu.
(Kysyin, minne olemme lähdössä. + Kysyin, milloin se tapahtuu.)

Mistä lisää apua?

Kielitoimiston ohjepankista löytyy paljon tietoa pilkkujen käytöstä. Säännöt on esitetty niin selvästi kuin mahdollista, ja esimerkkejäkin löytyy.

Joskus pilkunviilaus saattaa kuitenkin puuduttaa. Ei hätää – kuten nimestäkin saattaa päätellä, Pilkuttaja auttaa mielellään pilkkujen laittamisessa paikoilleen! Jos haluaisit ammattilaisapua tekstisi viimeistelyyn, lue lisää ja ota yhteyttä.