Tänään olen laittanut pilkkuja paikoilleen (ja siinä sivussa tehnyt aika paljon muitakin kieleen liittyviä juttuja) yksinyrittäjänä tasan viisi vuotta!
Olin vuosien varrella välillä miettinyt yrittäjyyttä, mutta loppujen lopuksi päätös syntyi nopeasti, melkeinpä hetken mielijohteesta — keskellä koronapandemiaa. En ole katunut.
Kerran olen tullut huijatuksi, kerran olen mokannut pahasti. Välillä olen tullut luvanneeksi asiakkaalle vähän epärealistisen aikataulun tai turhan halvan hinnan. Kaikki keikat olen kuitenkin onnistunut hoitamaan kunnialla, vaikka joskus se on vaatinut yötöitä. (Olen myöhästynyt lupaamastani aikataulusta ainoastaan kerran — olin 39 asteen kuumeessa, ja onneksi asiakas oli jo etukäteen sanonut, että vähän väljempikin aikataulu riittäisi hänelle.)
Välillä asiakkaat ovat kysyneet, teenkö myös sitä tai tätä. Koska aivoni innostuvat kaikesta uudesta ja lisäksi olen sitä sorttia, joka tykkää haasteista, olen aika usein päätynyt kokeilemaan asioita, joita en ole aiemmin tehnyt. Joskus olen todennut, että tätä en kyllä enää ikinä tee, muut hoitakoot sen. Ja toisaalta joskus olen todennut, että minähän olen tässä asiassa aivan erinomaisen hyvä, joten otetaanpa tämäkin palveluvalikoimaan.
Olen oikolukenut runoteoksia ja lastenkirjoja, leikkinyt kustannustoimittajaa aloittelevalle romaanikirjailijalle. Minulla on käynyt kielenhuollossa lukemattomia graduja ja väitöskirjoja ties kuinka monelta eri alalta ja vaikka mistä aiheista. Olen käynyt läpi kymmenien sivujen mittaisia lähdeluetteloita ja varmistanut, että jokainen piste ja pilkku on omalla paikallaan (minulla on siihen aika hyvä metodi, ja lisäksi aivoni ovat sen verran autistisesti virittyneet, että suorastaan nautin sellaisesta nyhräämisestä).
Olen kääntänyt tietosuojaselosteita, kevyitä tietotekstejä, tutkimusmateriaaleja, pelejä, sovelluksia. Olen vääntynyt vaikka millaiselle mutkalle varmistaakseni, että ymmärrän lähtötekstin ja että lopputulos on oikeasti hyvä ja luonteva (kerran ihan konkreettisesti, kun halusin varmistaa, ymmärsinkö jumppaohjeet oikein). Puujalkavitsejä ja lastenloruja kääntäessäni olen suuren osan ajasta repinyt hiuksiani epätoivoisena mutta useimmiten lopulta ollut tuotoksistani suhteettoman ylpeä. Tähän ei ChatGPT vielä pysty!
Niin, tekoäly. Välillä olen miettinyt, joko se vie meiltä kielen ammattilaisilta työt. Onhan se jo vienytkin: käännöspuolella olen menettänyt asiakkaita. Toisaalta käännöspuolellakin olen saanut uusia asiakkaita ja huippukivoja projekteja, joissa pääsen todella olemaan luova ja käyttämään kaikkea asiantuntemustani, ja kielenhuoltopuolella työmäärä tuntuu vain kasvavan.
Olen lapsesta saakka ollut ihan pohjattoman utelias ja rakastanut lukemista siinä määrin, että välillä unohdan syödä, juoda ja käydä vessassa. Kielet ovat olleet intohimoni siitä lähtien, kun 11-vuotiaana törmäsin teksti-TV:ssä latinankielisiin uutisiin. Uskallan väittää, että minulla on elinikäisen lukuharrastukseni ansiosta kohtuullisen laaja yleissivistys, ja se on etu tässä työssä – olen ainakin suunnilleen kartalla siitä, mistä milloinkin puhutaan, ja mikä tärkeintä, tiedän, milloin minun tietämykseni loppuu ja on lähdettävä etsimään lisätietoa. Melkein joka projektissa opin jotain uutta. Olen myöskin päässyt hyödyntämään monia niistä kielistä, joita olen vain huvikseni harrastanut, esimerkiksi ranskaa, saksaa ja venäjää. Kymrille ja Vöyrin murteelle ei toistaiseksi ole ollut käyttöä, mutta elämäni on osoittautunut varsin yllätykselliseksi, joten eihän sitä koskaan tiedä.
Toivottavasti saan tehdä tätä myös seuraavat viisi vuotta, mieluiten vielä paljon pidempään.
