Puhekielisyydet pois!

  • tehnyt
Punainen herätyskello.

Suomen kirjakieli ja puhekieli eroavat toisistaan aika paljon. Rennommat tekstit voi toki kirjoittaa puhekielisemmin, mutta joissain tilanteissa kirjakielisyys on tärkeää. Tänään luettelen viisi kohtaa, joissa kannattaa olla tarkkana, jos haluaa kirjoittaa huolitellusti.

Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun pronomini esiintyy yksinään.

Jokin häiritsi minua koko päivän. (Esimerkiksi jokin mielessä pyörivä asia.)

Joku häiritsi minua koko päivän. (Esimerkiksi naapuri, joka kävi yhtenään soittamassa ovikelloa ja lainaamassa sokeria, jauhoja ja leivinpaperia.)

Kotuksen nykyisen ohjeen mukaan pronominin kanssa ei kuitenkaan ole niin tarkkaa silloin, kun sitä seuraa toinen sana. Esimerkiksi seuraavissa tapauksissa voi periaatteessa käyttää kumpaa tahansa pronominia.

Voit kysyä asiasta lisää joltakulta asiantuntijoistamme.
Voit kysyä asiasta lisää joltakin asiantuntijoistamme.

Ota mukaan jokin kirja, niin aika kuluu nopeammin.
Ota mukaan joku kirja, niin aika kuluu nopeammin.

Lue lisää Kielitoimiston ohjepankista:

Puhutussa kielessä ei ole pilkkuja. Siksi lauseita erotetaan usein toisistaan muilla tavoin.

Niin kutsutun epäsuoran kysymyslauseen alkuun tulee puhekielessä usein että. Kirjakieleen se ei kuitenkaan sovi.

Tässä tutkimuksessa selvitän, että mitkä ovat suomalaisten suosikkikahvimerkkejä.
> Tässä tutkimuksessa selvitän, mitkä ovat suomalaisten suosikkikahvimerkkejä.

Lue lisää: Pilkuttajan blogin artikkeli epäsuorista kysymyslauseista.

Jos-, kun– tai vaikka-lauseen jälkeinen päälause alkaa puhekielessä usein samalla niin. Kirjakielessäkin sanaa niin saa käyttää, jos se selventää asiaa.

Jos jotain haluan aamulla, niin vahvaa kahvia.

Rutiininomaisesti niin-sanaa ei kuitenkaan tulisi käyttää. Useimmissa tapauksissa se kannattaakin jättää pois.

Niin sanottu kaksoispassiivi on aika yleinen ongelma. Huolitellussa kirjakielessä pitää siksi olla tarkkana, kun vastaan tulee moniosaisia passiivi-ilmauksia. Vaikka kyse on passiivista, kirjakielessä olla-apuverbiä taivutetaan aktiivissa, tarkalleen ottaen yksikön 3. persoonassa eli hän-muodossa.

Kaupunkiimme ollaan perustettu paljon uusia kahviloita. (Ollaan on passiivissa – tämä ei sovi kirjakieleen.)

> Kaupunkiimme on perustettu paljon uusia kahviloita. (On on aivan oikein aktiivissa.)

Lue lisää: Pilkuttajan blogin artikkeli passiivin käytöstä.

Puhekielessä verbi-ilmaukset saattavat toimia eri tavalla kuin kirjakielessä. Tämä liittyy erityisesti osaamista, voimista ja täytymistä ilmaiseviin verbeihin.

En pysty uskoa tätä!
> En pysty uskomaan tätä!

Jouduin maksaa autoni korjauksesta yli tuhat euroa!
> Jouduin maksamaan autoni korjauksesta yli tuhat euroa!

Sama pätee myös joihinkin muihin rakenteisiin.

Nyt on pakko twerkkaa!
> Nyt on pakko twerkata!

Lue lisää: Kielitoimiston ohjepankin artikkeli oikean verbimuodon valitsemisesta.

Niin kutsutun sä-passiivin kanssa kannattaa olla tarkkana kaikessa kielenkäytössä, koska se tuntuu ärsyttävän monia. Huoliteltuun kirjakieleen se ei sovi missään tapauksessa.

Jos tarkoituksesi ei ole puhutella lukijaa suoraan, sinulla on kaksi hyvää vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on käyttää yksikön 3. persoonan muotoa.

Jos hyppäät rattiin humalassa ja ajat kolarin, saat syyttää vain itseäsi!
> Jos hyppää rattiin humalassa ja ajaa kolarin, saa syyttää vain itseään!

Toinen vaihtoehto on ihan oikea passiivi.

Tiesitkö, että oikeasti et keitä kahvia vaan uutat sitä?
> Tiesitkö, että oikeasti kahvia ei keitetä vaan sitä uutetaan?

Sinuttelua ei kuitenkaan kannata karsastaa silloin, kun on tarkoituskin puhutella suoraan lukijaa. Esimerkiksi mainoksissa ja erilaisissa ohjeteksteissä sinuttelu toimii vallan mainiosti.

Jos tilaat nyt, olet mukana suurarvonnassamme!
Kun olet syöttänyt kaikki tiedot lomakkeelle, tarkista ne huolellisesti.

Jos haluat oppia kirjoittamaan huolitellummin, lue myös Pilkuttajan blogin aiempi artikkeli puhekielisyyksien karsimisesta!

Kommentoi