“Sä tilaat, mä tuon” – kaksi väärää käsitystä kirjakielestä

  • tehnyt
Asiakas ojentaa paketin postivirkailijalle

Viime päivinä Postin viestintäuudistus on puhututtanut kovasti. Minäkin haluan laittaa lusikkani soppaan ja kommentoida tapausta. Niinpä tälle päivälle kaavailemani postaus, jossa kerron Pilkuttajan tekstinhuoltopalvelun sisällöstä, lykkääntyykin ensi viikolle.

Posti haluaa uudistaa brändiään. Päämääränä on hankkiutua eroon jäykästä kapulakielestä ja muuttua helpommin lähestyttäväksi. Kuten Merja-niminen asiakaspalvelija Postin Twitter-tilillä viestitti: ”Haluamme olla lähempänä teitä, meidän ihania asiakkaita, kaveripohjalta yhdessä touhuten.” Niinpä Posti viestii nyt sekä sosiaalisessa mediassa että nettisivuillaan hyvin puhekielisellä tyylillä. Iskulause ”Sä tilaat, mä tuon” toistuu kaikkialla. Paketin lähettäjää ohjeistetaan: ”Kirjoita paketin päälle Helposti-koodi, vastaanottajan nimi, osoite ja matkapuhelinnumero sekä sun omat tiedot”.

Kaikkia uudistus ei ole miellyttänyt. Jotkut sanovat luulleensa uuden linjan mukaista viestintää parodiaksi tai huijaukseksi. Monia ”teennäinen tuttavallisuus” ärsyttää, ja Twitterissä usein toistuva kommentti on, että kaverisuhteen sijaan haluttaisiin asiakaspalvelua.

Sekä kapulakielestä eroon hankkiutuminen että helpommin lähestyttävällä tavalla viestiminen ovat tietysti erinomaisia tavoitteita mille hyvänsä instituutiolle tai yritykselle. Seuraavaksi kerron, mitkä kaksi väärää käsitystä saattaisivat saada jonkun ajattelemaan, että puhekieli on ainoa tapa saavuttaa nämä tavoitteet. Kerron myös, miksi ne on täysin mahdollista saavuttaa myös kirjakielisellä viestinnällä.

Kapulakieli on todellinen ongelma. Se tekee tekstistä vaikeammin luettavaa tai pahimmassa tapauksessa täysin käsittämätöntä, mikä on tietysti aika huono juttu, koska viestinnän tarkoituksenahan olisi yleensä viestin välittäminen. Kapulakielisyys voi myös herättää lukijoissa epäluottamusta: vaikkapa monimutkaiset käyttöehdot saavat helposti ajattelemaan, että tässä on nyt koira haudattuna. Kannustan siis lämpimästi karttamaan kapulakieltä, ja jos havaitsen sitä asiakkaiden teksteissä, siivoan mieluusti kaikki jäljet siitä.

Monilla tuntuu olevan se käsitys, että kirjakieli on yhtä kuin kapulakieli. Mikäli näin olisi, ainoa keino päästä eroon kapulakielestä olisi tietenkin vaihtaa puhekieleen. On kuitenkin täysin mahdollista kirjoittaa selkeää, sujuvaa, ymmärrettävää kieltä kaikkien kirjakielen sääntöjen mukaan. Kapulakielisyys ei nimittäin johdu niinkään kirjakielen ominaisuuksista kuin kirjoittajan asenteista ja tavoista.

Moni on tottunut siihen, että kirjoitetussa kielessä käytetään pitkiä virkkeitä ja hienoja sanoja ja konkreettisista asioista tehdään abstrakteja esimerkiksi substantiivitaudilla ja passiivin liikakäytöllä. Tällaisen kielenkäytön saatetaan jopa ajatella olevan jollain tavalla hienoa, sivistynyttä ja korkealentoista. Ongelma on ratkaistavissa hyvin helposti: pätkitään pitkät virkkeet lyhyemmiksi, siivotaan substantiivitauti, vaihdetaan passiivimuotoja aktiivimuodoiksi ja niin edelleen. Lopputuloksena on kaikkien sääntöjen ja suositusten mukaista kirjakieltä, joka on kuitenkin kaukana kapulakielestä.

Yritys tietysti haluaa, että asiakkaat ymmärtävät sen viestintää ja kokevat yrityksen omakseen. Moni saattaisi ajatella, että kirjakielinen viestintä on vaikeatajuista ja ettei se anna yrityksestä helposti lähestyttävää kuvaa. Tämä ajatus on tietyllä tapaa täysin looginen. Suomen kirjakieli on keinotekoinen kokonaisuus, jota kukaan ei puhu äidinkielenään vaan joka jokaisen on erikseen opeteltava. Moni siis voi hyvinkin ajatella, että totta kai puhekielinen viestintä tuntuu läheisemmältä ja helpommin ymmärrettävältä kuin kirjakielinen.

Kirjakielessä ja puhekielessä on kuitenkin ratkaiseva ero: kirjakieli on kaikille suomalaisille yhteinen kielimuoto, kun taas puhekieli on jokaisella hieman omanlaisensa. Niinpä Postin valitsema puhekielen variantti voikin monesta suomalaisesta tuntua paljon vieraammalta kuin kirjakieli. Lisäksi olemme tottuneet siihen, että kirjallisessa viestinnässä käytetään pääosin kirjakieltä. Siksi puhekielinen viestintä virallisemmissa yhteyksissä voi tuntua hämmentävältä ja oudolta, jopa epäkohteliaalta ja tungettelevalta.

Todennäköisesti on siis melko paljon suomalaisia, joiden mielestä Posti ei uudistuksen jälkeen tunnukaan helpommin lähestyttävältä vaan pikemminkin vieraammalta. Heille parempi vaihtoehto olisi selkeä kirjakieli, jossa käytetään tuttuja sanoja ja yksinkertaisia rakenteita ja suositaan lyhyitä virkkeitä. Se olisi helposti ymmärrettävää ja tuntuisi tutulta ja turvalliselta.

Kannatan lämpimästi viestinnän muokkaamista selkeämpään ja ymmärrettävämpään suuntaan. Joissain tapauksissa hyvinkin puhekielinen viestintä voi olla hyvä ratkaisu – se riippuu paljolti asiakaskunnasta ja siitä, mitä viestintä käytetään. Vahva mielipiteeni kuitenkin on, että jos yrityksen asiakaskuntana on koko Suomi vauvasta vaariin ja Hangosta Utsjoelle, puhekieli on melko todennäköisesti virheliike: osa asiakkaista varmasti pitää siitä, mutta osa pitää sitä vieraana, vaikeasti ymmärrettävänä tai jopa epäkohteliaana. Toisin kuin moni saattaisi ajatella, kirjakielen ei tarvitse olla vaikeatajuista kapulakieltä, joka on suurimmalle osalle lukijoista täyttä hepreaa, vaan se voi olla selvää, sujuvaa ja luontevaa suomea.

Elokuussa neuvoin, miten substantiivitaudista hankkiudutaan eroon. Jatkossa on luvassa lisää vinkkejä kapulakielisyyksien karsimiseen. Myös ammattiapua on tarjolla: Pilkuttajan tekstinhuoltopalvelun jäljiltä teksti on huomattavasti sujuvampaa ja helpommin ymmärrettävää. Seuraa siis blogia ja ota tarvittaessa yhteyttä!

Kommentoi