Kuusi kapulakielisyyttä karsittavaksi
Tässä postauksessa esittelen kuusi muotisanaa, joiden käyttöä olisi hyvä välttää tai ainakin vähentää, jos haluaa kirjoittaa mahdollisimman tehokasta tekstiä.
Tässä postauksessa esittelen kuusi muotisanaa, joiden käyttöä olisi hyvä välttää tai ainakin vähentää, jos haluaa kirjoittaa mahdollisimman tehokasta tekstiä.
Työssäni pääsen näkemään aitiopaikalta, miten erilaiset ihmiset kirjoittavat ja mitkä millaisissakin teksteissä ovat yleisiä ongelmia. On tietysti hyvä, että käsittelyni jälkeen pilkut ovat paikoillaan eivätkä esimerkiksi yhdyssanavirheet harhauta lukijan huomiota itse asiasta. Olen kuitenkin huomannut, että usein kaikkein eniten apua asiakkaille on sellaisista muutoksista, jotka parantavat tekstin selkeyttä ja luettavuutta. Nyt kerron, miksi selkeys on niin tärkeää ja toisaalta miksi ei aina ole niin helppoa kirjoittaa selkeää ja helppolukuista tekstiä.
Lauseenvastikkeet ovat parhaimmillaan erinomainen keino tehdä tekstistä hieman tyylikkäämpää – ja pahimmillaan mainio tapa tehdä tekstistä sellaista sotkua, josta ei Erkkikään ota selvää. Tässä artikkelissa pureudun erääseen lauseenvastikkeisiin liittyvään ongelmaan, nimittäin tekijän ilmaisemiseen lauseenvastikkeessa.
Miksei kieli voisi olla täydellisen selkeä ja looginen kokonaisuus, jossa kullakin rakenteella olisi yksi ainoa merkitys ja toisaalta kunkin taivutusmuodon voisi muodostaa vain yhdellä tavalla? Entä mitä mieltä nillittäväisyyteen taipuvainen ammattipilkunviilaaja on suomen kielen monimuotoisuudesta?
Ja on yksi suomen yleisimmistä sanoista, sekä jo selvästi harvinaisempi. Sekä vaikuttaa kuitenkin yleistyneen viime vuosina. Kenties sen käyttämistä pidetään helppona keinona saada tekstiin vähän vaihtelua. Tässä artikkelissa kerron lyhyesti, mitä eroa sanoilla ja ja sekä on ja miksi sanaa sekä ei tulisi käyttää ainoastaan vaihtelun vuoksi. Lisäksi muistutan muutamasta sekä että -rakenteeseen liittyvästä sudenkuopasta.
Joskus kirjakieleen putkahtaa monikkoja sinnekin, missä yksikkö olisi oikea valinta. Itse veikkaan yhdeksi syyksi hyperkorrektiutta eli liiallisuuksiin mennyttä oikeakielisyyden tavoittelua. Tämän blogin edellinen postaus listasi muutamia tapauksia, joissa huolellisen kirjoittajan olisi hyvä vastustaa kiusausta käyttää monikkoa. Nyt luvassa on vielä pari tapausta lisää.
On yllättävän yleistä, että verbistä käytetään monikkomuotoa, vaikka oikea valinta olisikin yksikkö. Tässä artikkelissa esittelen muutaman tapauksen.
Minkä hyvänsä sanan toistuminen tekstissä tiuhaan voi herättää ärsytystä. Sanassa ”henkilö” on myös se ongelma, että se voi tuntua jäykältä ja paperinmakuiselta. Tässä artikkelissa kerron, miten sen voi korvata muilla vaihtoehdoilla tekstin sujuvoittamiseksi.
Sä-passiivi herättää usein kielteisiä tunteita. Miksi? Ja miten sen voi korvata?
Miksi sana liittyen on niin suosittu? Miksi sen käyttäminen voi aiheuttaa ongelmia? Miten sen voi korvata selkeämmillä rakenteilla?