Malttia monikon kanssa
On yllättävän yleistä, että verbistä käytetään monikkomuotoa, vaikka oikea valinta olisikin yksikkö. Tässä artikkelissa esittelen muutaman tapauksen.
On yllättävän yleistä, että verbistä käytetään monikkomuotoa, vaikka oikea valinta olisikin yksikkö. Tässä artikkelissa esittelen muutaman tapauksen.
Minkä hyvänsä sanan toistuminen tekstissä tiuhaan voi herättää ärsytystä. Sanassa ”henkilö” on myös se ongelma, että se voi tuntua jäykältä ja paperinmakuiselta. Tässä artikkelissa kerron, miten sen voi korvata muilla vaihtoehdoilla tekstin sujuvoittamiseksi.
Sä-passiivi herättää usein kielteisiä tunteita. Miksi? Ja miten sen voi korvata?
Miksi sana liittyen on niin suosittu? Miksi sen käyttäminen voi aiheuttaa ongelmia? Miten sen voi korvata selkeämmillä rakenteilla?
Suomen kirjakieli ja puhekieli eroavat toisistaan aika paljon. Rennommat tekstit voi kirjoittaa puhekielisemmin, mutta joissain tilanteissa kirjakielisyys on tärkeää. Tänään luettelen viisi kohtaa, joissa kannattaa olla tarkkana, jos haluaa kirjoittaa huolitellusti.
Moni on tottunut ajattelemaan, että kielen säännöt ovat hyvin yksiselitteiset: jokin muoto on joko oikein tai väärin. Tekisihän se toki elämästä kummasti helpompaa! Aika usein kuitenkin on varaa valita. Tänään esittelen muutamia tapauksia, jolloin kirjoittaja pääsee valitsemaan useammasta vaihtoehdosta.
Lauseenvastikkeita on valitettavan helppo käyttää väärin. Esimerkiksi niin sanotun tehden-rakenteen harkitsematon käyttö voi jopa johtaa outoihin väärinymmärryksiin. Nyt kerron, mikä on tehden-rakenteen oikeaoppinen käyttötarkoitus. Sen jälkeen listaan kolme tilannetta, joissa tätä rakennetta ei kannata käyttää.
Moni saattaa ajatella, että hyvän tekstin kirjoittaminen vaatii monimutkaisten rakenteiden osaamista. Yllättävän usein ratkaisu on kuitenkin yksinkertaistaminen.
Tänään kerron, miksi lauseenvastikkeiden harkitsematon viljeleminen voi tehdä tekstistä hankalasti ymmärrettävää.
Miksi mielestäni kaikkien tulisi hallita ainakin oikeinkirjoituksen ja kieliopin perusteet? Miksi joissain tilanteissa saattaa olla syytä viilata pilkkua vähän kovemmallakin kädellä? Entä mitä yhtäläisyyksiä on oikeinkirjoitus- ja kielioppisäännöissä ja käyttäytymisetiketissä?
Usein sanotaan, että suomea kirjoitetaan niin kuin sitä lausutaan. Monilta osin se pitää paikkansa, etenkin, jos verrataan vaikkapa englantiin. Muutamia erojakin kuitenkin on. Niihin kannattaa kiinnittää huomiota, jotta oma teksti näyttäisi mahdollisimman viimeistellyltä.