Miksei kieli voisi olla täydellisen selkeä ja looginen kokonaisuus, jossa kullakin rakenteella olisi yksi ainoa merkitys ja toisaalta kunkin taivutusmuodon voisi muodostaa vain yhdellä tavalla? Entä mitä mieltä nillittäväisyyteen taipuvainen ammattipilkunviilaaja on suomen kielen monimuotoisuudesta?
Ja on yksi suomen yleisimmistä sanoista, sekä jo selvästi harvinaisempi. Sekä vaikuttaa kuitenkin yleistyneen viime vuosina. Kenties sen käyttämistä pidetään helppona keinona saada tekstiin vähän vaihtelua. Tässä artikkelissa kerron lyhyesti, mitä eroa sanoilla ja ja sekä on ja miksi sanaa sekä ei tulisi käyttää ainoastaan vaihtelun vuoksi. Lisäksi muistutan muutamasta sekä että -rakenteeseen liittyvästä sudenkuopasta.
Joskus kirjakieleen putkahtaa monikkoja sinnekin, missä yksikkö olisi oikea valinta. Itse veikkaan yhdeksi syyksi hyperkorrektiutta eli liiallisuuksiin mennyttä oikeakielisyyden tavoittelua. Tämän blogin edellinen postaus listasi muutamia tapauksia, joissa huolellisen kirjoittajan olisi hyvä vastustaa kiusausta käyttää monikkoa. Nyt luvassa on vielä pari tapausta lisää.
On yllättävän yleistä, että verbistä käytetään monikkomuotoa, vaikka oikea valinta olisikin yksikkö. Tässä artikkelissa esittelen muutaman tapauksen.
Minkä hyvänsä sanan toistuminen tekstissä tiuhaan voi herättää ärsytystä. Sanassa ”henkilö” on myös se ongelma, että se voi tuntua jäykältä ja paperinmakuiselta. Tässä artikkelissa kerron, miten sen voi korvata muilla vaihtoehdoilla tekstin sujuvoittamiseksi.
Sä-passiivi herättää usein kielteisiä tunteita. Miksi? Ja miten sen voi korvata?
Miksi sana liittyen on niin suosittu? Miksi sen käyttäminen voi aiheuttaa ongelmia? Miten sen voi korvata selkeämmillä rakenteilla?
Suomen kirjakieli ja puhekieli eroavat toisistaan aika paljon. Rennommat tekstit voi kirjoittaa puhekielisemmin, mutta joissain tilanteissa kirjakielisyys on tärkeää. Tänään luettelen viisi kohtaa, joissa kannattaa olla tarkkana, jos haluaa kirjoittaa huolitellusti.
Moni on tottunut ajattelemaan, että kielen säännöt ovat hyvin yksiselitteiset: jokin muoto on joko oikein tai väärin. Tekisihän se toki elämästä kummasti helpompaa! Aika usein kuitenkin on varaa valita. Tänään esittelen muutamia tapauksia, jolloin kirjoittaja pääsee valitsemaan useammasta vaihtoehdosta.
Lauseenvastikkeita on valitettavan helppo käyttää väärin. Esimerkiksi niin sanotun tehden-rakenteen harkitsematon käyttö voi jopa johtaa outoihin väärinymmärryksiin. Nyt kerron, mikä on tehden-rakenteen oikeaoppinen käyttötarkoitus. Sen jälkeen listaan kolme tilannetta, joissa tätä rakennetta ei kannata käyttää.