Tässä ja seuraavassa blogikirjoituksessa perehdymme tapoihin tehdä tekstistä konkreettisempaa. Tällä kertaa annan muutaman vinkin siitä, millaisia rakenteita kannattaa suosia ja millaisia puolestaan välttää, jotta lukijan olisi helppo ymmärtää tekstiä ja hän saisi siitä haluamansa ja tarvitsemansa tiedot.
Suomen kirjakieli ja puhekieli eroavat toisistaan aika paljon. Rennommat tekstit voi kirjoittaa puhekielisemmin, mutta joissain tilanteissa kirjakielisyys on tärkeää. Tänään luettelen viisi kohtaa, joissa kannattaa olla tarkkana, jos haluaa kirjoittaa huolitellusti.
Huomaatko otsikossa jotain vikaa? Niin kutsuttuihin relatiivilauseisiin liittyy monia sudenkuoppia. Tämän artikkelin luettuasi osaat toivottavasti väistää ainakin osan ansoista.
Miksi niin usein näkee monimutkaista, kapulakielistä tekstiä? Minkä takia useimmiten kannattaisi yrittää yksinkertaistaa? Ja millä käytännön keinoilla omaa tekstiä voi muokata selkeämmäksi ja helpommin ymmärrettäväksi? Tänään Pilkuttajan blogi vastaa kaikkiin näihin kysymyksiin.
Nyt viilataan pilkkua ihan kirjaimellisesti! Jos pilkut ovat suurin piirtein paikoillaan, tekstiä on helpompi lukea ja ymmärtää. Tässä artikkelissa kerron, miten pilkkuja käytetään erottamaan lauseita toisistaan.
Lauseenvastikkeita on valitettavan helppo käyttää väärin. Esimerkiksi niin sanotun tehden-rakenteen harkitsematon käyttö voi jopa johtaa outoihin väärinymmärryksiin. Nyt kerron, mikä on tehden-rakenteen oikeaoppinen käyttötarkoitus. Sen jälkeen listaan kolme tilannetta, joissa tätä rakennetta ei kannata käyttää.
Vuoden viimeisessä blogipostauksessa pääsemme ihan kirjaimellisesti viilaamaan pilkkua. Käsittelemme nimittäin sitä, millaista välimerkkipolitiikkaa sisältyy epäsuoriin kysymyslauseisiin: tuleeko niiden jälkeen kysymysmerkki vai ei, ja erotetaanko ne muita lauseista pilkulla vai ei?
