Tulisiko tieteellisessä tekstissä käyttää minä-muotoa vai passiivia? No, ainakin minulla on asiasta selvä mielipide: minä-muoto on useimmiten parempi vaihtoehto. Seuraavaksi perustelen näkemykseni.
TÄRKEÄ HUOMAUTUS: Toisin kuin useimmat postaukset tässä blogissa tämä on enemmän mielipidekirjoitus kuin ohje. Eri tieteenaloilla on erilaiset käytännöt, eikä kirjoittajan kannata lähteä sooloilemaan. Jos olet tekemässä gradua tai opinnäytetyötä, tutustu saamiisi ohjeisiin ja noudata niitä.
Mitä hyviä puolia minä-muodossa on?
Yksi syy on se, että aktiivimuodon suosiminen tekee yleensä tekstistä selkeämpää ja helppolukuisempaa. Passiivi sen sijaan tekee helposti tekstistä muutenkin jäykkää, mutkikasta ja etäisen tuntuista. Tieteellisen tekstin on toki oltava huoliteltua kirjakieltä, mutta sen ei kuitenkaan tarvitse olla vaikeaa ja kapulakielistä.
Toisekseen passiivin käyttäminen voi hankaloittaa tekstin ymmärtämistä tai jopa aiheuttaa väärinkäsityksiä, jos kirjoittaja ei ole tarkkana. Samassa kappaleessa saatetaan kertoa aiempien tutkijoiden havainnoista ja johtopäätöksistä, aiemmissa tutkimuksissa haastateltujen mielipiteistä ja kokemuksista, nyt tehdyssä tutkimuksessa haastateltujen mielipiteistä ja kokemuksista ja nyt tehdyistä johtopäätöksistä. On tärkeää, että lukija ymmärtää, kenestä milloinkin puhutaan. Älä siis kirjoita ainakaan koko kappaletta passiivissa, jos siinä puhutaan useamman eri tahon tekemisistä.
Kolmannekseen minä-muotoa käyttämällä kirjoittaja ottaa vastuun tekemistään valinnoista. Valitsin tarkempaan haastatteluun kolme kissanomistajaa kuulostaa jotenkin suoraselkäisemmältä kuin Tarkempaan haastatteluun valittiin kolme kissanomistajaa tai etenkin Tarkempaan haastatteluun valikoitui kolme kissanomistajaa.
Miksi minä-muodon käyttäjän on oltava tarkkana?
Tieteellisen tekstin on tarkoitus olla objektiivinen selostus tietyistä tosiasioista, ei mielipidekirjoitus tai kertomus kirjoittajasta itsestään. Kirjoittaja ei saisi tuoda itseään esiin liikaa. On totta, että minä-muoto lisää riskiä tähän, ja se onkin yksi syy siihen, että joillain tieteenaloilla suositaan passiivia. Minä-muodon käyttäjän onkin syytä karsia pronominin minä käyttöä:
Minä analysoin aineiston teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
> Analysoin aineiston teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Minun tutkimukseni keskittyy pitkäkarvaisiin kissoihin.
> Tutkimukseni keskittyy pitkäkarvaisiin kissoihin.
Lisäksi jokaisen kirjoittajan on hyvä muistaa, ettei tieteellisessä tekstissä ole tarkoitus ilmaista voimakkaita tunteita tai tuoda esiin henkilökohtaisia kokemuksia.
Käytätpä kumpaa muotoa hyvänsä, ole johdonmukainen
Älä käytä minä-muotoa ja passiivia sekaisin, sillä se tekee tekstistä huolimattoman näköistä ja hankaloittaa lukemista. Käytä sen sijaan samaa muotoa johdonmukaisesti läpi koko tekstin:
Ensin haastateltavilta kysyttiin, kuinka monta kissaa heillä on. Sitten pyysin heitä kertomaan kissanomistamisen varjopuolista.
> Ensin kysyin haastateltavilta, kuinka monta kissaa heillä on. Sitten pyysin heitä kertomaan kissan omistamisen varjopuolista.
> Ensin haastateltavilta kysyttiin, kuinka monta kissaa heillä on. Sitten heitä pyydettiin kertomaan kissan omistamisen varjopuolista.
Haluaisitko ammattiapua?
Alkaako gradun työstäminen turhauttaa? Pilkuttaja auttaa gradujen ja opinnäytetöiden kieliasun viimeistelemisessä, vieläpä tarjoushintaan! Lue lisää ja ota yhteyttä!