Valitse vapaasti

  • tehnyt
Käsi merkitsee useampaan ruutuun vihreän oikein-merkin.

Moni on tottunut ajattelemaan, että oikeakielisyys on hyvin yksiselitteinen asia: jokin muoto on joko oikein tai väärin. Tietysti moniin asioihin onkin selvät säännöt. Yllättävän usein kuitenkin on varaa valita. Tänään esittelen muutamia tapauksia, joissa kirjoittaja pääsee valitsemaan useammasta vaihtoehdosta.

Aika monia suomen kielen sanoja voi taivuttaa useilla eri tavoilla. Taivutusmuotojen moninaisuus juontaa juurensa pitkän ajan takaa. Jokin vaihtoehdoista saattaa hyvinkin miellyttää kielikorvaa enemmän kuin muut, mutta se johtuu usein ennemminkin yksittäisen kielenkäyttäjän tottumuksesta kuin yleispätevästä kielitieteellisestä totuudesta.

Joskus valittavissa on useita eri taivutuspäätteitä. Sanasta omena voi muodostaa monikon genetiivin peräti viidellä eri tavalla: omenien, omenoiden, omenoitten, omenojen ja omenain. Omenain on vanhahtava muoto, joten se ei sovi tavalliseen tekstiin. Muista muodoista saa valita vapaasti mieleisensä.

Astevaihtelu tarkoittaa, että sanansisäiset konsonantit muuttuvat, kun sanaa taivutetaan. Vaikkapa sanassa koti t muuttuu monissa taivutusmuodoissa d:ksi. Joissakin sanoissa astevaihtelu on pakollista, toisissa taas sitä ei ilmene ollenkaan, vaikkapa sanassa auto. Joitain sanoja voi kuitenkin taivuttaa sekä niin, että konsonanteissa tapahtuu muutosta, että niin, että ne pysyvät samoina. Esimerkiksi sanasta nahka voi muodostaa monikon kahdella eri tavalla: sekä nahat että nahkat ovat oikein.

Jos taivutusmuodot mietityttävät, hyviä neuvoja löytyy Kielitoimiston sanakirjasta. Joskus oikeita vaihtoehtoja on vain yksi, mutta jos niitä on useita, valitse mieleisesi!

Suomeen on vuosisatojen ja -tuhansien aikana lainautunut paljon sanoja vieraista kielistä. Monet lainasanat ovat aikojen saatossa mukautuneet suomen kieleen niin hyvin, ettei tavallinen kielenkäyttäjä enää tunnista niitä muualta lainatuiksi. Uudemmilla lainasanoilla prosessi on kuitenkin vielä kesken.

Monista uudemmista lainasanoista voi käyttää sekä vierasperäistä että suomalaista muotoa. Pizza ja pitsa ovat molemmat hyväksyttäviä muotoja. Joistain sanoista voi olla jopa kolme rinnakkaista muotoa: jogurtti, jokurtti ja jokurtti.

Kielitoimiston sanakirja tarjoaa vastauksia myös oikeinkirjoituskysymyksiin. Joskus se saattaa suositella tiettyä kirjoitusasua. Monissa tapauksissa kirjoittaja voi kuitenkin valita vapaasti, mitä muotoa käyttää. Tekstistä tulee kuitenkin viimeistellymmän näköistä, jos kirjoittaja käyttää aina samaa muotoa eikä vaihtele eri muotojen välillä.

Jotkin yhdyssanasäännöt ovat täysin yksiselitteisiä, ja ne on syytä hallita – yhdyssana on yhdyssana, vaikka voissa paistaisi. Jos haluat lisää tietoa suomen tärkeimmistä yhdyssanasäännöistä, lue lisää: Miksi yhdyssana on yhdyssana?

Kun siirrytään konkreettisista käsitteistä abstraktimpaan suuntaan, asiat menevät monimutkaisemmiksi. Joihinkin tapauksiin on tiukat säännöt: ani harva kirjoitetaan erikseen, nimenomaan yhteen. Suosituksiin on kuitenkin tullut viime vuosina väljyyttä. Nykyisten suositusten mukaan esimerkiksi sellaiset sanat kuin alaspäin, päinvastoin ja tämänkaltainen voi kirjoittaa valintansa mukaan joko yhteen tai erikseen.

Erilaisten sanaparien yhteen ja erikseen kirjoittamisesta on lisää tietoa Kielitoimiston ohjepankissa. Yhdyssanoihin pätee sama asia kuin lainasanoihin: jos kirjoittaja valitsee suurin piirtein yhtenäisen linjan, teksti näyttää vähän kauniimmalta.

Suomen kielen pilkutus on melko tarkasti säänneltyä. Silti jopa pilkkujen käytössä saa silloin tällöin käyttää omaa harkintaa.

Yksi suomen kielen tärkeimmistä pilkkusäännöistä on se, että päälause ja sivulause erotetaan toisistaan pilkulla. Tämä sääntö pätee esimerkiksi silloin, kun sivulause alkaa sellaisilla konjunktioilla eli sidesanoilla kuin että, jotta ja kun. On kuitenkin olemassa myös moniosaisia konjunktioilmauksia, esimerkiksi ennen kuin, silloin kun ja niin että. Niitä käytettäessä raja päälauseen ja sivulauseen välillä ei olekaan enää niin selvä. Niinpä esimerkiksi sanaparin silloin kun väliin voi laittaa pilkun osoittamaan päälauseen vaihtumista sivulauseeksi, mutta pilkun voi myös jättää pois.

Kielitoimiston sanakirja, jonka olen tässäkin artikkelissa maininnut jo useita kertoja, ja Kielitoimiston ohjepankki ovat erinomaisia apuneuvoja. Niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää aina, kun jokin asia vähänkin epäilyttää!

Joskus käy tuuri: asiaan löytyy tarkka sääntö ja kirjoittaja pääsee helpolla. Yllättävän usein kuitenkin oikeita vaihtoehtoja on monia. Silloin kirjoittaja voi valita mieleisensä. Yleensä kannattaa noudattaa suunnilleen yhtenäistä linjaa, niin lukija ei hämmenny jugurtin vaihtuessa jogurttiin ja jukurttiin ja teksti näyttää harkitummalta ja viimeistellymmältä.

Kommentoi