Yksinkertainen on kaunista

Sokkelon läpi saattaa löytyä hyvin yksinkertainen reitti.

Moni saattaa ajatella, että hyvän tekstin kirjoittaminen vaatii monimutkaisten rakenteiden osaamista. Yllättävän usein avain parempaan tekstiin on kuitenkin yksinkertaistaminen.

Tänään kerron, miksi lauseenvastikkeiden harkitsematon viljeleminen voi tehdä tekstistä hankalasti ymmärrettävää. Ensin kerron, mitä lauseenvastikkeet oikeastaan ovat. Sitten annan kaksi syytä välttää niiden liikakäyttöä ja suosia yksinkertaisia sivulauseita.

Lauseenvastike on ikään kuin sivulause, mutta siitä puuttuu persoonamuodossa taipuva verbi.

Seuraavat esimerkit valaisevat, miten saman asian voi sanoa joko lauseenvastikkeen tai sivulauseen avulla.

Kirjoittaessani juon litratolkulla kahvia.
Kun kirjoitan, juon litratolkulla kahvia.

Tarvitsen sitä pysyäkseni hereillä.
Tarvitsen sitä, jotta pysyn hereillä.

Sellaisia verbimuotoja kuin tekevä, tehnyt, tehtävä, tekemä ja tekemätön kutsutaan partisiipeiksi. Niitä voidaan käyttää substantiivien edellä samalla tavalla kuin adjektiiveja. Silloin niitä kutsutaan partisiippimääritteiksi.

Joidenkin määritelmien mukaan partisiippimääritteitä ei lasketa lauseenvastikkeisiin, mutta käytännössä ne toimivat samalla tavalla: niillä voi korvata sivulauseen. Seuraavista esimerkeistä näkyy, miten saman asian voi ilmaista joko partisiippimääritteen tai sivulauseen avulla.

Eilen ostamani pulla on jo kuivahtanut.
Pulla, jonka ostin eilen, on jo kuivahtanut.

Naapurista kuuluva musiikki häiritsee minua kovasti.
Musiikki, joka kuuluu naapurista, häiritsee minua kovasti.

Lauseenvastikkeet ovat hyvin pitkälti kirjoitetun kielen ilmiö. Niiden avulla asioita voi ilmaista hyvin tiiviisti ja kiteytetysti. Menneinä vuosikymmeninä niiden käyttöä on usein suorastaan suositeltu, ja ne ovat perinteisesti kuuluneet esimerkiksi virkakieleen. Jotkut saattavat myös ajatella, että lauseenvastikkeet tekevät tekstistä jotenkin ylevämpää tai hienompaa.

Toisaalta nykyään näkee jopa sellaisia mielipiteitä, että lauseenvastikkeet kannattaisi unohtaa kokonaan. Itse en ehkä menisi ihan niin pitkälle. On kuitenkin hyvät syyt pitäytyä kohtuudessa lauseenvastikkeiden suhteen ja suosia sivulauseita.

Tekstiä on sitä helpompi ymmärtää, mitä selkeämmin asioiden väliset suhteet käyvät siitä ilmi. Useimmiten sivulause hoitaa tämän tehtävän paremmin kuin lauseenvastike. Sivulauseethan alkavat usein sellaisilla sanoilla kuin esimerkiksi kun, koska ja vaikka, joiden tehtävä on nimenomaan ilmaista asioiden välisiä suhteita.

Yksi ongelma on, että joitain lauseenvastikkeita käytetään useissa eri merkityksissä. Esimerkiksi tehdessä-lauseenvastikkeen peruskäyttötarkoitus on samanaikaisuuden ilmaiseminen. Sitä siis käytetään korvaamaan kun-lauseita.

Lukiessani Rikosta ja rangaistusta oivalsin jotain uutta.
Kun luin Rikosta ja rangaistusta, oivalsin jotain uutta.

Aika usein sitä kuitenkin käytetään myös korvaamaan koska-lausetta, joka ilmaisee syytä, tai jos-lausetta, joka ilmaisee ehtoa. Kielitoimiston mukaan tämä käyttötapa on periaatteessa yleiskielen mukainen. Se kuitenkin johtaa helposti monitulkintaisuuksiin.

Suosittelen siis vaihtamaan tehdessä-tyypin lauseenvastikkeet sivulauseisiin, jos niiden tarkoitus on koska– tai jos-lauseen korvaaminen. Silloin tulkinnasta ei tule epäselvyyksiä vaan syy-seuraussuhde käy tekstistä hyvin ilmi.

Halutessani muuttaa maailmaa asetuin ehdolle kevään vaaleihin.
> Koska halusin muuttaa maailmaa, asetuin ehdolle kevään vaaleihin.

Päästessäni eduskuntaan aion säätää erinomaisia lakeja.
> Jos pääsen eduskuntaan, aion säätää erinomaisia lakeja.

Kuten sanottu, lauseenvastikkeet ja partisiippimääritteet tekevät tekstistä hyvin tiivistä. Joissain tilanteissa se voi toki olla etu. Usein se kuitenkin tekee tekstistä vaikeasti ymmärrettävää.

Jos samassa virkkeessä on useita lauseenvastikkeita, sitä voi olla vaikea hahmottaa. Asiaa vaikeuttaa se, että lauseenvastikkeita ei yleensä saisi erottaa muusta lauseesta pilkulla. Mitä mieltä olet esimerkiksi seuraavasta virkkeestä, johon olen upottanut peräti neljä lauseenvastiketta?

Luettuani koko sanomalehden kävelin työhuoneeseen kantaen pientä tarjotinta mukanani voidakseni aloittaa päivän työt siemaillen samalla vielä kahvia.

Todennäköisesti olet kanssani samaa mieltä siitä, että osan lauseenvastikkeista voisi hyvin korvata sivulauseilla. Esimerkiksi seuraava virke on jo huomattavasti helppolukuisempi:

Kun olin lukenut koko sanomalehden, kävelin työhuoneeseen pieni tarjotin mukanani, jotta voisin aloittaa päivän työt siemaillen samalla vielä kahvia.

Partisiippimääritteet puolestaan saattavat olla ongelmallisia erityisesti silloin, kun niitä ketjutetaan tai niiden eteen lisätään runsaasti määritteitä. Seuraava esimerkki havainnollistaa asiaa hyvin:

Tässä on Mäkelän kirpputorilta toissapäivänä ostamani täysin käyttämätön paikallisen puusepän 1800-luvulla valmistama kahdenistuttava keinutuoli.

Yllä olevassa lauseessa pääasia eli keinutuoli jää aivan lauseen loppuun. Sitä edeltää suorastaan hengästyttävän pitkä määriteketju. Osan partisiippimääritteistä voisi ehkä vaihtaa sivulauseiksi, ja pitkän virkkeen voisi hyvin jakaa kahdeksi eri virkkeeksi.

Tässä on kahdenistuttava keinutuoli, jonka ostin Mäkelän kirpputorilta toissapäivänä. Se on täysin käyttämätön, ja paikallinen puuseppä on valmistanut sen 1800-luvulla.

Partisiippimääritteet voivat myös tehdä lauseesta vaikeasti tulkittavan. Esimerkiksi seuraavan lauseen voi tulkita kahdella eri tavalla.

Pekka kertoi presidentille tammikuussa lähettämästään kirjeestä.

Siksi voisi olla parempi vaihtaa partisiippimäärite sivulauseeseen.

Pekka kertoi presidentille kirjeestä, jonka oli lähettänyt tammikuussa.
Tai: Pekka kertoi kirjeestä, jonka oli lähettänyt presidentille tammikuussa.

Jos haluat, että viestisi välittyy lukijalle kirkkaasti, varo monimutkaisia kirjakielisiä rakenteita. Ne hämärtävät helposti asioiden välisiä suhteita ja tekevät tekstistä vaikeasti hahmotettavaa.

Suosi sen sijaan yksinkertaisia sivulauseita. Ne auttavat lukijaa ymmärtämään asian ytimen. Lisäksi niiden ansiosta teksti ei ole pelkkää pitkää pötköä, vaan sen lukeminen on huomattavasti helpompaa. Joskus yksinkertaisin ratkaisu onkin paras!

6 kommenttia artikkeliin “Yksinkertainen on kaunista”

  1. Muutaman kerran käytit esimerkeissä sanaa ‘jotta’. Eikö ‘että’ olisi kuitenkin se oikeampi… 🙂

  2. Petri Mikkonen

    Nykykielessä törmää usein seuraavaan lauserakenteeseen:
    _Ihmiset välttävät ulkona liikkumista, kun korona._ Minua ärsyttää tuo verbittömyys.

    Mitäs mieltä ollaan tällaisesta kielestä?
    (Kiva, kun kielestä puhutaan näin. Itse häpesin kouluaikoina huonoa kirjoitustaitoani. Juuri tästä syystä suomen aineeni oksetti itseänikin.)

  3. Paljon kiitoksia kommentista!

    Olen joskus törmännyt pakinatyyppisiin teksteihin, joissa tuontyyppistä rakennetta on käytetty mielestäni aika hauskasti. Mutta eihän se oikein sovi asiatekstiin – ja liikaa viljeltynä ihan mistä hyvänsä rakenteesta tai ilmauksesta tulee tosi ärsyttävä.

    Tiia / Pilkuttaja

  4. Paluuviite: Graduntekijän kymmenen käskyä, osa 1 | Pilkuttaja

  5. Paluuviite: Käytä lauseenvastikkeita varoen | Pilkuttaja

Kommentoi