fbpx
Siirry suoraan sisältöön

”Hyviä” neuvoja?

  • tehnyt
Lainausmerkit.

Milloin lainausmerkkejä käytetään, milloin niitä ei kannattaisi käyttää ja miten muut välimerkit käyttäytyvät lainausmerkkien yhteydessä? Suomen välimerkkisäännöt eivät ole ihan yksinkertainen asia, mutta tänään yritän esittää asian niin selkeästi kuin voin. Kovin suurta stressiä tästä tuskin kannattaa ottaa – mielestäni tässä kuvatut säännöt eivät ole tekstin luettavuuden ja ymmärrettävyyden kannalta mitenkään erityisen oleellisia, ja pidän epätodennäköisenä, että niiden rikkomisesta seuraisi mitään kovin kamalaa. Tärkeämpää on tietää, milloin lainausmerkkejä pitäisi käyttää ja milloin olisi viisaampaa jättää ne välistä. Yleisön pyynnöstä luon kuitenkin katsauksen myös välimerkkisääntöihin.

Nimensä mukaisesti lainausmerkkejä käytetään osoittamaan, että jokin osa tekstistä on suoraa lainausta:

”Hassu juttu”, sanoi Pentti.  

Kaunokirjallisuudessa ja lehtien haastatteluissa lainausmerkkien sijasta käytetään usein niin kutsuttuja repliikkiviivoja. Asiatekstissä lainausmerkit ovat kuitenkin parempi valinta.

Niin kutsuttujen epäsuorien lainauksien yhteydessä lainausmerkkejä ei yleensä käytetä. Epäsuoria lainauksia ilmaistaan esimerkiksi sanoilla että ja mukaan:

Äiti sanoi, että ruoka olisi valmista aivan kohta.
Maurin mukaan metsässä on nyt paljon mustikoita.

Näissäkin tapauksissa lainausmerkit tulevat tarpeeseen, jos haluaa osoittaa, että lainaus on sanatarkka:

Oppilaat valittivat, että rehtori on ”miljoona kertaa pahempi kuin Hitler”.

Kirjojen, elokuvien ja muiden teosten nimet voidaan tarvittaessa erottaa muusta tekstistä lainausmerkeillä:

Rakastan ”Tyttökultia”.

Jos nimi on yleisesti tunnettu tai se erottuu tekstistä helposti, lainausmerkit voi kuitenkin huoletta jättää pois:

Titanic on lempielokuvani.

Jos tilanne vain sallii, kursiivin käyttäminen on parempi ratkaisu kuin lainausmerkit:

Titanic on lempielokuvani.

Lainausmerkeillä voi myös ilmaista ironiaa ja jopa kyseenalaistaa asioita:

Olipa siinä varsinainen ”sankari”!
Uusi pomo todella ”osaa asiansa”.

Tämän vuoksi niitä ei koskaan pitäisi käyttää asioiden korostamiseen – jos mainostaa ”laadukasta” olutta, monen lukijan ensimmäinen mielikuva juomasta saattaa olla jotain aivan muuta kuin yrittäjä toivoisi.

Lainausmerkkejä on monesti tapana käyttää, jos joku sana erottuu tyylillisesti muusta tekstistä:

Opettajat ovat huolissaan nuorten ”somettamisesta”.

Niillä saatetaan osoittaa, että kyseessä on jonkin ilmauksen epävirallinen muoto:

”Riparilla” nuoret saavat pohtia monenlaisia asioita.

Ja niillä korostetaan sitä, että sana käytetään kuvaannollisessa, ei konkreettisessa merkityksessä:

Serveri ”kaatui” näköjään taas.

Monet kielioppaat kehottavat välttämään lainausmerkkejä tällaisissa tapauksissa, koska lainausmerkkejä vilisevä teksti voi olla raskasta luettavaa ja väärinymmärryksiäkin saattaa syntyä, jos lukija tulkitsee lainausmerkit ironiseksi. Jos haluaa jotenkin korostaa sanan arkityylisyyttä tai epävirallisuutta, on parempi kirjoittaa niin sanottu:

Niin sanottu serppi kertoo tulehduksista.

Lainaus aloitetaan ja lopetetaan lainausmerkeillä. Jos lainaukseen kuuluu piste, huutomerkki tai kysymysmerkki, ne tulevat lainausmerkkien sisäpuolelle. Pisteen kohdalla on kuitenkin yksi poikkeus, ja siitä kerron heti seuraavan väliotsikon alapuolella. Aloittava lainausmerkki kirjoitetaan yhteen lainauksen ensimmäisen sanan kanssa. Myöskään lainauksen viimeisen sanan tai lainauksen lopussa olevan pisteen, huutomerkin tai kysymysmerkin jälkeen ei tule välilyöntiä ennen lopettavaa lainausmerkkiä.

Lainausmerkit laitetaan aina koko sanan ympärille. Jos sanaa taivutetaan, taivutuspäätekin tulee lainausmerkkien sisään: ”bisnestä”, ei ”bisnes”tä. Ja yhdyssanan kaikki osat jäävät lainausmerkkien sisälle: ”mantelimaito”, ei manteli”maito”.

Jos lainauksen keskeltä on poistettu jotain, se ilmaistaan kahdella ajatusviivalla:

Shakespeare kirjoitti: ”Elämä vaan on varjo kulkevainen, – – tarina on se, hupsun tarinoima.”

Yksi nyrkkisääntö on helppo muistaa: Piste sijoittuu aina aivan virkkeen loppupuoliskolle. Jos se sisältyy lainaukseen, se tulee jo ennen lainausmerkkiä, muussa tapauksessa sen paikka on lainausmerkin jälkeen. Jos lainauksen tai virkkeen lopussa on jokin muu välimerkki, pistettä ei tietenkään tarvita ollenkaan. Mutta virkkeen keskelle pistettä ei voi sijoittaa. Ei siis voi kirjoittaa:

”Jatkan matkaa.” hän sanoi.

Sen sijaan piste on jätettävä keskeltä pois:

”Jatkan matkaa”, hän sanoi.

Jos lainausta edeltää johtolause, johtolauseen jälkeen tulee kaksoispiste ja välilyönti:

Äiti käski: ”Tulkaa tänne!”

Jos lainaus sen sijaan on osa virkettä eikä varsinainen johtolause edellä sitä, kaksoispistettä ei käytetä:

Iskulauseemme on ”Vapaus, veljeys ja tasa-arvo”.

Jos lainaus on virkkeen lopussa ja lainaus loppuu välimerkkiin, lainausmerkin jälkeen ei tule välimerkkiä:

Lapset huusivat: ”Nälkä!”

Sen sijaan jos lainauksen lopussa ei ole välimerkkiä, lainausmerkin jälkeen tulee lauseyhteyden vaatima välimerkki – useimmiten piste, mutta tarvittaessa huutomerkki tai kysymysmerkki:

Veli sanoi, että uusi opettajatar on ”eri reilu mimmi”.
Kuka lauloi: ”Mun täytyy twerkkaa”?

Jos lainauksen jälkeen tulee johtolause ja lainauksen lopussa olisi piste, piste jätetään pois ja sen sijaan heti lainausmerkin jälkeen tulee pilkku.

”Älä viitsi”, sanoi hän kyllästyneenä.

Jos lainaus päättyy kysymys- tai huutomerkkiin, pilkkua ei tarvita.

”Lopeta!” kiljuivat lapset.

Jos lainauksen keskellä on johtolause ja lainaus on yhtenäistä virkettä, johtolause erotetaan pilkulla molemmin puolin.

”Tämä omena on kerrassaan herkullinen”, sanoi hän, ”ja nyt minä aion syödä sen.”

Jos lainaukseen kuuluu useita virkkeitä, johtolauseen perään tulee piste.

”Syön vielä tämänkin omenan”, hän jatkoi. ”Seuraavaksi pitää kyllä tehdä jotain muuta!”

Lainausmerkkejä käytetään ennen kaikkea ilmaisemaan, että jokin osuus tekstistä on suoraa lainausta jostakin. Niillä voi myös ilmaista ironiaa ja kyseenalaistaa asioita. Niitä on monesti tapana käyttää arkikielisten sanojen ja epävirallisten ilmausten yhteydessä sekä silloin, kun jotain sanaa käytetään kuvaannollisesti, ei konkreettisesti, mutta useimmiten näissä tilanteissa ne kannattaisi jättää pois. Niitä ei koskaan pitäisi käyttää asioiden korostamiseen.

Välimerkkisäännöistä kannattaa muistaa ainakin seuraavat: Lainausmerkkejä ei eroteta itse lainauksesta välilyönneillä. Jos lainaukseen sisältyy joku välimerkki, se tulee lainausmerkkien sisään. Pistettä ei kuitenkaan voi laittaa muualle kuin aivan lauseen loppupuoliskolle. Näillä pärjää jo melko pitkälle, mutta jos haluat viilata tekstisi viimeisen päälle tyylikkääksi, tavaa uudestaan tämän artikkelin ohjeita tai turvaudu Pilkuttajan palveluihin!

Kommentoi